Sivut

maanantai 22. lokakuuta 2018

RUNOJA

TOIVEMAAHAN.
Suuret pallot heijastavat
kylmää valoa.
Niiden lämpö on vangittu,
kuumiin aaltoihin.
Kahden tunturin välistä,
näen toiveitteni maahan.
Vaellan sinne, halki
puuttoman aapasuon.
Kurkkuni kuivuu
veden puutteeseen.
Katseeni etsii keidasta!
Minulla on jano!
Toivomuslähde tuo
helpotusta tuskaani.
Suurin ahnain ,
kyltymättömin siemauksin
Juon elämänviiniä.
-Oiva Pennanen-
xxxxxxxxxxxxxxxxx
ONNENMAASSA
Makeaa viiniä riittää,
runsaudensarvesta,
loputtomasti.
Seireenien laulun kuulen.
Jumalat ovat läsnä!
Onnenmaassa ei aurinko
laske koskaan!.
-Oiva Pennanen

Ei kommentteja: