Sivut

tiistai 16. lokakuuta 2018

RUNOJA

VUODET.
Loppuvuodet on hupeneva luonnonvara
jokaisen elävän kohdalla.
Se on joka päivä yksi pois.
Piikki kammassa.
Montako jälellä.
Onneksi ei tiedä, jos ei turvaudu köyteen
tai myrkkyviinaan.
Virpoa ehtii kunhan ensin virkoaa.
Jos sittenkään.
-Oiva Pennanen-
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
OVI----------r
Aukaisen oven uteliaana.
Ilman ennakkoluuloja
Otan ensimmäisen askelen kynnyksen yli.
Olen tullut suureen saliin!
Saliin joka on täynnä tyhjää.
Vain kuulumaton huuto näkyy
ammottavista suista!
Puhemies nostaa nuijansa ja lyö!
-Oiva Pennanen-
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
LAMPUT-
Kuulen ääniä joka puolella.
Mutta en näe ketään.
Kuljen käsillä haroen eteenpäin.
Käteni tavoittavat vain eilisen riekaleita.
Tulen huoneeseen jossa
suuret punaiset lamput luovat mustia varjoja olemattomuuden ylle.
Kuitenkin huomaan eilinen on mennyttä
Eikä huominen paljasta itseään.
Varjoista kuulen hyeenan naurua.
Olen eksyksissä.
-Oiva Pennanen-
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
MITÄ TYKKÄÄTTE <3 LÖYTYYKÖ MITÄÄN JOHON TARTTUA.

Ei kommentteja: