KAHDEN
Elämänilta lähenee.
Vielä kuitenkin,
valonsäteet, ajoittain,
häikäisee kaikennähneitä
vuotavia silmiä.
Ryppyinen käsi hakeutuu,
toiseen,reuman runtelemaan.
Aurinko alenee.
Pehmeä hiljaisuus.
Utuinen hämärä.
Käsikädessä he etenevät,
töpöttävin askelin.
Laskevan auringon kultaan.
-Yhdessä.
-Oiva Pennanen-
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
VAELTAJA!
Harhailet elämänviidakossa.
Et oikein tiedä,
minne olet menossa.
Koetat ottaa suuntimaa
auringosta.
Kuitenkin ihmisten häly,
sammuttaa auringon hehkun.
Eksyt pimeyteen.
Kaukaa näet valon
nyt tiedät oikean suunnan.
Majakka ohjaa sinut perille.
-Oiva Pennanen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti