RUNOSATUJA

TAIKAMETSÄN TARINOITA 11.
Kirjoittanut Oiva Pennanen
-
OUTOJA ELÄIMIÄ!
----------------------------------------
1.TIEKARHU PUHKUEN MURISI
Tiekarhu suuta maiskutteli,
lisää hiekkaa se halusi,
sepeliä syödä tahtoi,
poskehen panee kivetkin.
Tiekarhu jyrsi pikitietä,
meni hampaansa hajalle,
sattui niihin katkerasti,
vihloi vietävän kovasti.
Lääkärille lähti karhu,
sepän taitavan talohon,
seppä hitsas hampaa kiinni,
taas voi jyrsiä kiviä.
-
2.NÄLKÄKURKI KEIKISTELI
Nälkäkurki keikisteli,
kovin laihana käveli,
hoikka sillä vatsan kohta,
ohut kaulan kaareltansa.
Syvältä sulat näkyivät
luiset posket kuopallansa,
nokka luiseva nakutti,
tyhjää suuta suipisteli.
Nälkäkurki tuo typerä,
luuli kauniiksi tulevan,
kun ei huolia kiloista,
eikä vatsamakkaroista.
Nälkäkurjella kovasti,
teki mieli herkutella,
niellä sammakko lihava,
taikka pieni peltomyyrä,
mutta läskiksi tulisi,
Nälkäkurki tuumiskeli.
-
3.SEPÄ VIKKE-VILLAKOIRA
Villakoira sängyn alla
oli mielellä hyvällä,
kun ei harja saanut kiinni,
imurin tela kelannut
sinne pussiin passaittanut,
pölyn joukkohon peräti.
Piileskeli villakoira,
sängynjalkojen takana,
pakeni, kun huiski harja,
pimeän pihan perälle,
katso sieltä kauhistellen,
turmako turkasen lähellä.
Kerran Vikke-villakoira,
oli nukkunut nolosti,
kärsä saapui kummallinen,
Viken putkehen imaisi,
nyt ei juokse villakoirat,
pölypallerot pahimmat.