KOPRA-95.

Huiman kirkonkylän raitilla oli melkeinpä kuollutta. Iltapäivän hämärtyessä olivat katulamput jo syttyneet. Kolea tuuli puhalteli pohjoisesta ja lennätti kellastuneita lehtiä pitkin maisemaa. Oli ruskan aikaa. Musta kolli joka oli kai poikennut tutulta reviiriltään sai innokkaan ihailijan. Jokin irrallaan juoksenteleva koira ryntäsi sen perään. Kolli sai nopeasti jalat alleen ja säntäsi lähintä rakennusta kohti. Sokkelin aukko antoi turvapaikan vainoojan hampailta.
Huiman kunnanjohtaja Kyösti Kekarainen ajoi viimeviikolla ostetun Bemarin pankin parkkipaikalle. Pönäköitynyt Kekarainen nousi ähkien autosta. Silmät viipyivät hetken uutuuttaan kiiltävässä pellissä. Huulet käväisivät tyytyväisessä hymyssä. Kohta kuitenkin palasi ankara, käskemään tottuneen miehen perusilme. Kekarainen asteli pankin portaille ja häipyi pankin sisätiloihin.
Huiman Osuuspankintoimitalo oli vain pari vuotta vanha. Kallisti rakennettu, ellei peräti prameat yskityiskohdat kielivät, että pankilla meni hyvin. Talo erottui edukseen raitin muista taloista. Pankintalosta ja suurehkon K- marketin kauppakeskuksesta poiketen muut raitin varren talot olivat vanhoja puutaloja. Enimmäkseen hyvinkin pieniä jyrkkäkattoisia mökkejä. Vanhanajan kiireetön tunnelma vallitsi Huiman kyläraitin yllä.
K-marketin parkkipaikalle kaarratti tummanvärinen Pösö. Kolme silmäparia tutki tarkkaan joka puolelle.
- Jumaliste! Tuolla pankin edessä on makea Bemari. Jos ei tarvitsisi pankissa käydä vaihdettaisiin, Vesku innostui.
- Älä unta näe, että saisit sen liikenteeseen. Siinä on niin paljon elektroniikkaa, että paikallaan pysyy jos ei ole siruavainta. Eikä niihin pääse sisällekään jos ei särje ikkunaa, Mörtti sanoi.
- Älkää höliskö. Nyt pitää keskittyä. Nyt ei saa homma mennä pieleen. Tulisi tuo herran ketku pois niin pian olisi rahat taskussa, Simo sanoi.
Jännittynyt tunnelma vallitsi auton sisällä. K-marketin asiakkaat eivät kiinnittäneet mitään huomiota autossa istuviin poikiin. Useita muita autoja seisoi samassa rivissä, uusia tuli ja entisiä lähti. Kunnanjohtaja Kekarainen oli saanut pankkiasiat hoidettua. Hän istahti uuteen autoonsa ja kaasutti kotimatkalle Turhalaan päin.
Simo hypähti autosta. Kädellä hän näytti Mörtille, että nyt mennään. Poikien polvet tuntuivat jäykiltä, kun he ylittivät kadun ja nousivat pankin portaat. Sulkemisaika 15.30. sinne oli vielä aikaa puolisko tunti. Simo nykäisi oven auki ja kuin opetettu koira Mörtti tuli jäljessä. Eteisessä he vetivät sukkahousut nopeasti kasvoilleen.
jat.