KOPRA--105

Pitää ottaa uusiksi ne suunnitelmat. Kummallista kun eivät ole soitelleet Turhalasta. Joo, minä pistin illalla kapulan kiinni. Tohtisiko sen aukaista. Joo onhan täällä montakin soittoa. Kopra syventyi kuuntelemaan ja lukemaan viestejä.
Loputkin kolme poliisia oli herännyt. Haukotellen he hakivat aamupalaa ja istuivat pöytään. Unet karisivat heidän silmistä kun Laakso kertoi mitä oli tapahtunut. Kaikki olivat sitä mieltä, että Pikkulan pojat olivat asialla.
- Nyt valkeni se Peräkylän autovarkauskin. Ne pojanmoukarit ovatkin lähteneet sinne itään päin. Siitä huolimatta vaikka matka on puolta pitempi. Peräkylästä autonotto, sieltä Parkulaan jossa epäonnistunut rahannosto. Seuraavaksi Hupilaan sielläkin epäonnistuminen. Vihan purkua Turhalan kirkkoa kohtaan polttamalla se tuhkaksi. Mihinkäs sieltä? Luoja tietää, mutta ei tule kertomaan, Ruha arvaili poikien reitin.
- Noin se varmaan on suunnilleen mennyt. Tuntuu loogiselta, Laakso vahvisti.
***
Konstaapelit Kajo ja Paaso olivat jälleen kytiksellä. Ilmassa oli hienoista tihkusadetta. Tuuli oli taas yltynyt ja puut metsikössä kumartelivat näkymättömälle herralleen. Paaso oli kyllästynyt tapahtumattomuuteen. Kajo sen sijaan nautti olostaan. Hän loikoili etuistuimella, jonka selkänojan oli kallistanut alas.
- Jumaliste! Mitä helvetin hyötyä tästä on? Se puliremmi vain pesässään. Näin meidän kesken! Tuo Kopra ei kyllä ole mikään ruudinkeksijä? Mitä järkeä on panna kyttäämään jotain rauhallista puliremmiä. Minun mielestä murhamiehet löytyy erioloista.
- Riitta, älä ota niin raskaasti. Onhan tuota huhkittu. Hyvä välillä ottaa rennosti. Lämmin auto ja mukavaa seuraa. Mikäs tässä?
- Minä en ole nyt mukavaa seuraa. Minua vituttaa tämä hiljaisuus. Mitään ei tapahdu.
Hei! Se iso äijä tuli juuri kuselle. Ja tännepäin kaluaan peilaa. On hävytön!
- Omastaanhan kusee. Tuosta isoa numeroa kannata tehdä.
- Hei! Nyt tuli toinenkin äijä ulos. Nouse katsomaan. Meinaako ne alkaa tappelemaan? Pienempi käy isomman kimppuun kuin pikkupiski.
Kajo nousi laiskasti ylös. Ruuvasi selkänojan normaaliasentoon. Haukotteli leveästi, tahtoi sitten kiikarin Riitalta.
Kajo katsoi ensin välinpitämättömsti, mutta sitten äkkiä hän tarkensi kiikaria. Paaso yritti katsoa paljain silmin, mutta välimatka oli liian pitkä.
- Mitä siellä tapahtuu?
- Tuo iso äijä puistaa pienempää kuin koira jäniksenraatoa. Nyt se löi sen maahan. Pitäisikö meidän mennä hätiin? Kajo kysyi.
- Eipä meidän ole määrätty kuin tarkkailemaan. Hakkaako se sitä?
jat.