KOPRA--80.

- Jumaliste! Tietysti! Nostanut rahaa jo silloin kun sinä olit kapalossa.
- Äläpä uhoa! Ne sinun hommat ovat menneet aina pieleen.
- Mitenkä niin? Kuka on kaksi autoa hommannut? Aivan tuosta vaan. Niin ja kuka juoksi pankista paska housussa? Pelotti niin saakelisti?
- Turpa kiinni tai se tukitaan, Simo ärähti.
- Ei meidän kannata tapella. Kohta on rahaa ja ruokaa. Nam! Mörtti rauhoitti.
****
Tasan seitsemän seuraavana aamuna. Kopra seisoskeli univormuun sonnustautuneena talonsa pihalla. Laaksoa ei vain näkynyt. Mukavan yön jälkeen, iloisella mielellä nousseen Kopran otsalle alkoi nousta huolen ryppyjä. Kello tuli jo kymmenen yli kun Kopra otti kännykän ja painoi Laakson numeron.
Puhelin hälytti pitkään kunnes kuului hätääntynyt ääni:
- Laakso!
- Olikos se tämmöinen puhe?
- Pääsi menemään pitkäksi. En muistanut panna herätystä.
- Jätäpä se aamu veto ja ala joutua. Ei täällä tuulessa tarkene tuntikausia...
- Olen jo tulossa. Anteeksi!
Viiden minuutin kuluttua alkoi Saabin valot vilkkua kadunkulmassa. Kopra siirtyi kadunreunaan. Auto pysähtyi ja Laakson reippaaseen huomeneen. Kopralta tuli vastaukseksi vaisu murahdus.
- Vieläkin pyydän anteeksi. Saakeli oli askaretta sen hoidon kanssa, että unohtui laittaa herätys. Jouduit odottamaan.
- Puoli tuntia sinne tänne... Mutta odottavan aika on pitkä. No älä ota tavaksi! Se odottaja saisi olla joku toinen.
- Olen tosiaan pahoillani. Tarkoitus ei kyllä ollut...
- Asia loppuun käsitelty! Kopra murahti.
Pikkulan raja jäi taakse. Kopran poskenjuonteet alkoivat lientyä. Vilkaisten Laaksoa hän sanoi:
- No, millainen pano se oli, kun mies meni noin sipiksi?
- Voi veljet! Unohtui siinä ruumiit ja muu paska. Saataisiinpa loppuun tämä Pikkulan savotta.
- Ei se ainakaan kovin valoisalta näytä. Kun vain ei olisi lisää raatoja. Minäpäs kilautan niille kaupungin poliiseille. Jos vaikka se Mörkö-Martti olisi löytynyt.
Kopra keskusteli tuokion, muutaman kysymyksen väliin heittäen. Pani sitten puhelimen kiinni ja sähähti:
jat.