KOPRA-------94

- Niin sitä Siitarin Simon joukkoa? Ei ole näkynyt koko viikolla. Miten niin? Onko ne jossain pahojaan tehneet.
- Varmaan olet, huhuna ainakin, kuullut siitä pankinjohtajan huvilasta.
- Mitä siitä? Kuulin kyllä että Mukavalla ollut tulipalo, mutta kohdetta en tiennyt.
- Joo! Ne on tuikannut rakennukset tuleen. Varmasti siellä yöpyneet kenties kaksikin yötä. Niin se Pentti Puron Pösö on löytynyt sieltä nevojen keskeltä. Poikia ei kuitenkaan missään. Nyt luullaan, että ne ovat uponneet suohon. Ainakin on oletettu, että ovat lähteneet lyhintä reittiä tänne kylille. Välillä on kuitenkin se Lehmäsuo. Sanovat että sinne on ennen uponnut monta lehmää. Olisiko nyt ne pojatkin. Pimeässä eivät osanneet varoa.
- Onhan se mahdollista. Ei ainakaan ole näkynyt. Vaikka ihmishenki on aina arvokas, niin tässä tapauksessa tuosta ei tarvitse suuria surra. Ei ainakaan minulla tule niitä ikävä. Eikös ne olleet yhden grillin räjäyttäneet tuolla Hupilassa, Yrmy sanoi.
- Näin on! Ainakin yksi ihminen siinä meni. Ei sillä porukalla ole ollenkaan järkeä päässä. No, aikanaan sekin selviää varmasti. En minä ainakaan toivo, että pojat olisivat kohtalonsa tavanneet, Kopra sanoi.
- Ei se ole herkkua elää jatkuvassa pelossa. Sattuvat saamaan aseen, niin varmasti ampuvat.
- Niinpä! Mutta toinen juttu. Oletko koskaan iltaisin nähnyt Pentti Puroa liikkeellä?
- Ai, Penaa? Yksi mieliharmi sekin! Silloin joskus kun se jotakin osti, niin kamala vittuilu ja etuilu. Mikä sitäkin riivannee?
- Kitinän sinä tunsit?
- Sen Kitinän kanssahan se Pena hengaili. Vai miten sen sanoisi. Ne taisi olla homopari. Joku ryppy niille tuli rakkauteen joskus kesällä. Se alkoi Kitinä kulkea sen synkän kaverin kanssa, Rampekohan se oli?
- Joo Rampe. Todella synkkämielinen mies. Ollut useampaan otteeseen vankilassa. Väkivaltarikoksista! Kiitos vain! Tämä auttoi paljon eteenpäin. Ja jos niitä poitsuja näkyy, niin ilmoittele tähän numeroon, Kopra sanoi ja ojensi korttinsa Yrmylle.
- Jopa maistui tuo makkara. Haenko toiset? Laakso kysyi.
- Hyvää oli, mutta on se riemullakin rajansa. Eiköhän me lähdetä suunnittelemaan seuraavaa askelta.
jat.