KOPRA--76

Kolmikko oli marssinut jo toista tuntia. Loputon kankaiden jono jatkui. Välissä oli pieniä suoaukeita, mutta ne ei upottaneet. Onneksi aurinko paistoi ja näytti suunnan. Tosin Vesku ei ollut suunnasta niinkään varma.
- Vittu, tässä kierretään varmasti ympyrää. Aivan samanlaista jäkäläkangasta kuin oli auton tykönä.
- Älä hölise. Katsopa tästä kartasta. Näkeehän sen näistä maastokuvista. Kun on älliä lukea. Ollaan juuri tässä kankaalla. Kylän peltoja alkaa näkyä kilometrin päästä. Sinä Vesku olet kuin pikkupoika. Joutavista hermostut, Simo pääsi taas ivaamaan.
- Minä ainakin syön. Otin pakinjohtajan jääkaapista kolme lenkkiä. Kelpaako muille? Mörtti sanoi ja kaivoi muovikassistaan lenkin.
- Saattaa sitä lenkkiä vetää kitusiinsa vaikka kävelläänkin. Kohta tulee pimeä, ennen sitä pitää joutua kylälle, Simo sanoi.
Jokainen otti pätkän lenkkiä ja haukkasi sitä kulkiessaan.
- Hitto kun kokista ei älynnyt ottaa jemmaan, nyt olisi tarpeen, Mörtti sadatteli ja kuivaili hikeä puseron hihaan.
- Hei nyt näkyy se pelto ja heinälatokin. Onkohan siellä heiniä? Vesku sanoi.
- Ei Jussit enää heinää tee. Näethän tuollakin pellolla pitkä rivi valkeita palloja. Sellaisiin ne panee nyt heinät, Mörtti tiesi.
- Voitaisiin me mennä latoon siksi aikaa kun tulee pimeämpi. Ei kenenkään tarvitse tietää, että olemme täällä. Joku kuitenkin löytää sen Pösön romun, ennemmin tai myöhemmin. Siinäpä ihmettelevät mihin Pikkulan jengi on häipynyt. Tuskin niillä ensimmäiseksi tulee mieleen, että täällä ollaan, Simo järkeili.
- Simppa jumaliste, että sinä olet etevä sälli. Sinä otat kaiken huomioon.
- Se on pakko sinunkin oppia jos meinaat pärjätä elämässä. Minun on pakko. Ei ole ketään johon turvautua, Simo vakavoitui.
- Eipä se ole meillä sen kummempaa. Äiti on niin väsynyt ja sairas, Mörtti sanoi
- Mutta ei ole kuitenkaan huora, Simo sähähti.
- Meillä on se isäpuoli niin vittumainen. Aina jotain vittuilee. Äiti kyllä olisi ihan OK, Vesku sanoi.
- Paskaakos noista vatuloi. Mennään loppumatka.
Ladossa oli sen verran vanhoja heiniä, että niiden päällä oli mukava oikaista. Vajaan tunnin torkuttuaan Simo sanoi:
- Jumaliste kun olisi tuuria. Saataisiin auto alle niin keksittäisiin jotain hauskaa. Nyt alkaa jo olla niin pimeä että voisimme lähteä katselemaan onko mitään saumoja...
- Lieneekö tämmöisessä kyläpahasessa edes kauppaa? Sieltä voisi hyvällä tuurilla napata auton.
jat.