Heittelen vanhankansan mallisia riimirunoja nykykansan ällisteltäväksi. Runot ovat kaikki omiani, jonkulaesessa mielenhäirijössä rustattu. Runot on ilmaistu murteella ja ilman. Huumoriakin koitetaan pitää mukana. Kommentit olisi kivoja Tervetuloa vaan katsastamaan miten riimi soi! Toisen blogini osoite on: http://oivapenna.vuodatus.net/ TERVEMENOA!
tiistai 11. syyskuuta 2018
RUNO
NAESENNUUSAA.
-
Kustia kovasti, tuo akanpuute vaevaa.
Pussihousut paremmat, hän komerosta kaevaa.
Huopahattu tietystikki, päähän pittää laettaa.
Pihan ruusupusikosta, ruusun rintaan taettaa.
-
Kusti ottaa polokupyörän, nouseepi sen selekään.
Nyt on tosi kysseessä, ei Kusti turhaa pelekään.
Polokupyörän ohojastaa, hän leski-Miinan luo.
On hälle aevan sopivaenen emännäksi tuo.
-
Kusti saapuu mökille, taaksesa vilikasee.
Jännitystä päälle pakkaa, Kusti nielasee.
Varovasti sitten ovelle hän koputtaa.
Kohta mökin sisältä, vastauksen saa.
-
Kusti tuntee polovissa jo lievää vapinaa.
Astuu sissään,Miinalle päevää toevottaa.
Hatun koppaa kätteesä, on aevan neuvvoton.
Kaekki hyvät valamistelut unohtunneet on.
-
Punasena Kusti siinä, ensin rykäsee.
Sitte aevan jämeränä Miinaa kattelee.
Sannoo sitte:Tuota.. mökillä oon mietiny,
onko sitä meijjän koeraa täällä näkyny?
-Oiva Pennanen-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti