RUNOJA.

ELÄMÄNTYÖ
Loputon jono päiviä,
jotka toistaa itseään.
Hammasta purren
yrität eteenpäin.
Toiset noukkii
työsi hedelmät.
Siitä huolimatta jatkat
-päivästä toiseen.
Tätä on elämä?
Huolien loputon jono.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

TÄTÄKÖ TAHDON?
Lapset purkaa kiukkuaan,
Rinnassa hakkaa
velvollisuuden pakko.
Elämäntoveri jossakin
juhlimassa.
"Kaiken se kestää....."
Liianko kallis hinta
ihmisen elämästä!
xxxxxxxxxxxxxxxxx
HARMAATA:
Katson eteenpäin,
näen jonon harmaita päiviä.
Katson taaksepäin,
sielläkin on jono päiviä,
joissa ei ole,ainoatakaan
kirkasta raitaa.
Olen kaikkien hylkäämä,
yhteiskunnan tuottamaton
musta aukko.
Olen lujin köysin,näkymättömin
kivun punoksin sidottu
tähän vuoteeseeni.
Vaikka kehoni ei enää toimi
haluaisin silti vielä tuntea
ilon keveän höyhenen
hipaisun.Mitä pahaa olen
tehnyt,että minun pitää
elää vihanneksena?
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
6. SYKSY.
Puut seisovat hiljaa.
Jokapuolella vaanii,
-Kuolema.
Pihlaja itkee,
verisin kyynelein.
Synkeä kuusi
vain huokaa syvästi .
Koivun koukistuneet
oksasormet haraavat,
turhaan vastaan.
Haapa värisee peloissaan.
Virinnyt tuuli nuolee,
menneen kesän muistoja.
Oiva Pennanen.