KOIRANELÄMÄÄ
-
Makaa koppinsa edessä talonvahti,
kytketty ketjuun - nujerrettuna mahti,
aina ihmisen orjana, arvoa vailla,
nyt turhaa ystävää on kaipailla.
-
Niin kylmä on yö, pakkanen paukkuu,
lajitoveri jossain kylällä haukkuu,
sillä kohtalo on aivan samanmoinen,
isäntänä sielläkin julmuri toinen.
-
Kylmä sormin kohmeisin puristaa kaulaa,
ulvoen pitää tuskaansa toiselle laulaa,
yhtyvät kuoroon muut koirat kyläkulman,
näin kertoo tempusta isännän julman.
-
On salit hienot, ei sinne koirat pääse,
vaan pelkäksi haaveeksi toive jää se,
jälleen ensiyönä kun pakkanen paukkuu,
niin viluiset koirat tuskaansa haukkuu.
-Oiva Pennanen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti