RAJUILMA
-
Voi kuinka nyt myrsky pauhaa,
kuinka iskevät salamat.
Kuinka raunioksi palaa,
minun uljahat unelmat.
Rajuilma sielussani,
tunteen puita taivuttaa.
Ja tunnen sen sisälläni
kun herkimmät katkeaa.
-
Oli ollut aivan tyyntä oli ollut pouta sää.
Jostain kaukaa kuitenkin kuulin,
rajun ukkosen jyrinää.
Paistoi aurinko rintaani lämpöä toi.
Ja mun sieluni rikkirevitty
taas onnesta unelmoi.
Sen huomasin se on jo lähellä.
-
Tummat pilvet auringon peittää.
Kohta rajusti tuulee ja salamoi
ja pilvet sadetta heittää
Minä koetan sateelta piiloutua,
rajuilmalta turvaan suojautua.
-
Minä katsoin alta katoksen
kun myrsky riehui ja raastoi.
Se kaikki valtavat voimat
tuohon taistohon julmaan haastoi.
Meni sekaisin sieluni maisemat,
pysyi paikoillaan tunteet, vain vahvimmat.
-
Ei aitoa rakkautta kaada myrskyt,
vaan se kestää iäti pahimmat tyrskyt.
Myrskyn jälkeen kohta huomaan sen
oli sielussain tyyntä ja rauhaa.
Vain jostakin hiljaa kauempaa
vielä kuuluu kun myrsky pauhaa.
i
Nyt kasvua uutta odotan
uudet siemenet sielussa itää.
Näin kun tunteeni uudet kasvavat,
ne aion myös hengissä pitää.
- Oiva Pennanen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti