RUNO

PAREMPIA
-

Olin niin pitkän päivän raatanut,
satamäärin tukkeja kaatanut.
Kun kotiin mä saavuin tunsin sen,
ropassani valtavan väsymyksen.
-
Pari kappaa pottuja hotkaisin,
sitten saappaat jaloista potkaisin.
Sohvan nurkkaan itteni hilasin,
Nukku-Matin luokseni tilasin.
-
Kun sohvalle siihen nukkumaan jäin,
niin aivan mukavan unen näin.
Olin hienona herrojen kutsuilla,
puku päällä kuin muillakin kutsutuilla.
-
Siinä tietysti maljoja nostettiin,
näin tunnelmaa helposti nostettiin.
Kohta kääntyikin katseet naisiin päin,
herrakiesus mitä niiden joukossa näin.
-
Oli naiset rahojaan tuhlanneet,
kaikkein kalleinta päällensä pukeneet.
Mutta yhdellä yllään työhaalarin,
ja kädessään pensselit maalarin.
-
Kohta nainen tuo luokseni asteli,
tullessaan maaliin pensselin kasteli.
Sitten naamani punalla maalasi.
värivehkeet sitte toisen luo haalasi.
-
Kaverikin kohta punasen naaman sai,
erotukseksi keltaisen nenän kai.
Totisena me molemmat oltiin niin,
melkein meinattiin joutua paniikkiin.
-
Nainen pöytähän meidät istutti,
sitten kuivalla äänellä huomautti.
- Hummeria nyt ensiksi tarjotaan,
kaviaarilla syömiset kruunataan.
-
Toinen koitteli naista jo lepyyttää,
sitä halusi valssissa pyörittää.
Mutta nainen tuo oli jäätä vain,
käsityksen kumman siitä jo sain.
-
Poistuessaan nainen sanoi vain:
-En moukkien seurasta perusta lain.
Täällä pohtia saatte kahdestaan,
minä muualta parempaa seuraa saan.
-
Oiva Pennanen