Sivut

tiistai 4. syyskuuta 2018

RUNO

MUISTUPA MIELEEN
Muistelen kaokaa vuosijen takkoo
onnenaekoo jota jokkaenen hakkoo,
sillon veret kuumana suonissa souti,
kuunnella luonnon kutsua jakso ja jouti.
-
Eipä piässä ollu harmajaa tukkaa,
ei jalat tarvinna ees villasukkaa,
palijaen varpaenki juostiin saonaan,
siitä syntyny ei riitaa ei kaonaa.
-
Ryty kuulu kun tartuttiin työhön,
jaksoe uurastaa aena puoliyöhön.
saattoepa raataa aamuunkin asti,
perheen vuoksi aina kun uurasti.
-
Taakse jääneet on nuoruuvenpäivät,
johonkin muistojen kätköhin jäivät,
päivät nuo eivät koskaan palaa,
niitä muistella voi joskus salaa
-.
Nyt kolottelee jokaista paikkaa,
korvien välikin joskus saikkaa.
lähelle on tullut ehtoo ja ilta,
lauttaan pyrkimässä - laiturilta
-
Oiva Pennanen

Ei kommentteja: