TUNKIOLLA
Kaunis kesäinen aamu tunkiolla
kanalauma ahkera kuoputtaa.
Kaikki siinä he ahkeroi sovinnolla,
tosin tunkio hieman tuoksahtaa.
-
On kukko ylväästi korkeimmalla
kirjavia sulkiaan kohentaa.
Sitten äänellä kauas kantavalla,
komeuttaan kaikille kuuluttaa.
-
Kana-rouvat katsovat ihastellen,
tuota herraansa komeaa, mahtavaa.
Jokainen tietysti mielistellen
tahtoo kukon tunteisiin vaikuttaa.
-
On yksi kana sen huomannut,
madon mehevän, herkullisen.
sen toinen kuitenkin siepannut
herkun kurkkuunsa nielaisten.
-
Silloin toinen suuttuu ja kiukuissaan
se rohkeuttaan haluaa näyttää,
Kukon kimppuun arvaamatta käy
ja nokkaansa terävää käyttää.
-
Kukko äänensä kohta korottaa
kiekuu niin että maailma kaikuu,
kanat tuota tuokion kuuntelee,
hiljaa nyt on kaikkien suu.
-
Yksi kanoista silloin kehaisee:
-Kukon hommelit hoidan kyllä,
olen ylivertainen kaakattaja
kukot ei niihin taitoihin yllä.
-
Kanalauma alkoi riemuissaan
kukko- raukkaa hakkeloimaan,
siltä heltat, kannukset revittiin
alkoi kukolla korvat soimaan.
-
Tunkiolta kukko pois häädettiin
jäi jäljelle paskan katku.
Eivät kanat sitä tajunneet
ilman urosta suku ei jatku..
-
Oiva Pennanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti