TAIKAMETSÄN TARINOITA.4
-Oiva Pennanen-
***
1.LENNA
Lenna Lehmänen märehti
navetassa parressansa,
mietti maailman menoa,
itseksensä ihmetteli.
- Kovin tylsää on oleilla,
viettää aikaa seisoskellen.
Mitä keksisi kujeita,
miten riemun irti saisi?
Lenna Lehmänen tajusi:
ulos nyt on riennettävä,
Lenna mieluusti halusi
talven riemuja kokea.
Sukset hankki sutjakammat,
monot pisti koipihinsa .
Karvahattu suojaa päätä,
lasit silmille sopivat.
Hiihtoliivit muodikkaasti
korostivat kurvikkuutta.
Kohta nousee töyryn päälle,
on rinne huikea edessä!
- Alta pois nyt kompurammat,
huutaa Lenna jo lipuen
mäenrinteen riemuisasti.
Vauhti kiihtyy jo kovaksi,
Lennaa hirvittää jo moinen,
on kohta rähmällään lumessa.
Sarvi katkennut on poikki,
korva repsottaa pahasti.
Säpäleinä sukset aivan,
puku muodikas revennyt.
Hämillänsä katsoo Lenna
mäkisuksien säleitä.
Lenna Lehmänen takaisin
navettaansa jo palasi.
Pisti suuhun heinänkortta,
tyytyväisenä märehti.
Eipä kannata kehua
Lennan taitoa mäessä.
Parempi sen on sisällä
rehujansa rouskutella.
--------------------------------
2.HERKKO
Herkko-Hiiri iltasella
lähti kauaksi kolosta,
kuljeskeli sohvan luona,
kaapin alta kurkisteli.
Onkohan kisu kotona
hiiriparkaa vaanimassa?
Johan viiksissä värähti,
tuntui tuoksu sieraimissa.
Kolli-Kotkula makasi
uunin luona patjallansa,
silmää hiukkasen raotti,
huuliansa nuoleskeli.
Herkko-Hiiripä tuhahti:
- Enpä huoli Kotkulasta,
kollikissasta rumasta.
Menen juustolautaselle
varpaisilla hipsutellen.
Otan juustoista parasta,
perheelle saan herkkuhetket.
Herkko-Hiirelle hepuli
oli jo vähällä tulla,
kun kissa päätänsä kohotti,
ankarasti haukotteli,
sitten viiksiä sipaisi,
käpälällä kunnosteli.
Kohta Kotkula rupesi
uinumaan taas patjallansa.
Pian kuorsaus komea
kuului kissan nukkuessa.
Herkko hipsutti varoen
pääsi juustolautaselle,
otti juustosta palasen,
kantamuksen aikamoisen.
Herkko-Hiirellä tarinat
riittää aamuyöhön asti.
Herkko kertoo kun elämä
hiirenkin on vaarallista.
------------------------------
3.MIKKO
Sepe juosta jolkotteli,
silmät kiiluivat katalat.
Kieli riippui, lerpatteli,
tassut tarmolla taputti
metsätiellä mennessänsä,
salon synkeän sisässä.
Tuli vastaan Mikko kuoma,
huiskahäntä huljutteli.
Pohti mietteitä monia,
kepposia suunnitteli.
Nähdessänsä kuoman tuumi:
- Voihan hukka ystäväni,
onhan mielestäin mukava,
tavata näin tuttavia,
kavereita niin hyviä!
Lähde kuoma kumppaniksi,
tuolla kaukana tapasin,
saaliin aivan melkomoisen,
paistikimpaleen komean.
Jospa, tuttavat tomerat,
yhdessä se noudetahan?
Sepe muikeena murahti:
- Jospa taasen huiputtanet,
panet pinhuusiin pahasti,
itse saaliin suihin pistät.
Onhan tässä jo opittu,
oppimarkat maksettuina!
Mikko mielevä sanovi:
- Älä kuoma nyt mökötä,
miksi vanhoja valitat,
ne on aikoja sovittu,
ystävinä ymmärretty!
- Jospa lähtisin mukaasi,
nälkä kurnii vatsassani,
sudennälkä on minulla,
hiukoo aivan hirmuisesti.
Kohta juoksivat peräkkäin,
ensin kettu, hukka sitten,
johan seudulle tulivat,
missä häkki kummallinen,
koppi ihmisen tekemä,
sutta varten suunniteltu.
Johan Mikko taas sanovi:
- Sinä ootkin vahvanlainen,
tuolla paisti on mehevä,
aivan niin kuin meitä varten!
Näytäpäs sinä minulle,
miten on saalis saatavissa?
Susi häkkihin menevi,
luukku kiinni loksahtavi.
Mikko nauraapi hyvästi,
Sepe-kuoman hölmöyttä.
---------------------------------------
4.OMPPU.
Omppu Pullea punainen,
riippui puussa korkealla,
siellä latvuksen lähellä,
ylempänä siskojansa,
aivan lehtien hämyssä,
oksan suuren suojuksessa.
Omppu Pullea punainen,
kannassansa kiikuskeli,
tuuli tuikea puhalsi,
heitti Ompun oottamatta,
sinne sammalten sekahan,
kotipellon pientareelle.
Omppu Pullea punainen,
katsasteli, kuulosteli,
oli päästänsä sekaisin,
huikeasti huumaantunut,
ilman halki huilatessa,
alas puusta puotessansa.
Omppu Pullea punainen,
ihmetteli itseksensä,
minkä kohtalon kokisi,
mitä sille sattumassa,
siellä sammalten seassa,
matalalla maan rajassa.
Omppu Pullea punainen,
näki Siili Sappuraisen,
tiellä tutkien tulevan,
tuhistellen, taaperrellen,
piikit pystyssä pitävät
poissa Mikko Ketkulaisen.
Huomaa Siili Sappurainen,
polun varressa omenan,
nuuskutellen pyöritteli,
jopas haukkasi palasen,
suuhunsa söi säälimättä,
Omppu Pullea punaisen
satu loppui surkeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti