Niinpä vetäisin pienen sievän paukkurautani esiin ja koputin sen perällä oveen. Sisällä tuli hiiskumatonhiljaisuus. Koputin uudestaan. Sitten kuuntelin. Vieläkään ei pihaustakaan.
- Noo, aukaiskaa. Olen teidän juttuja kuunnellut pitkän ajan. Minulla olisi asiaa.
- Kuka perkele siellä mölisee? Saatanan peräreikä, mene vittuun sieltä
- Äläpä Puhaltaja innostu. Muistele mitä on sovittu. Kyttä täällä on... Aukaise ovi.
Kuului hiljaista sipinää. Hetken päästä alkoi oven tienoilla kolahdella ja henkilöovesta vilahti Puhaltajan karvainen naama. Kaitpa varmisti varmaan tulijan henkilöllisyyden,
Astuin korkean kynnyksen yli, ja vedin oven kiinni. Kumpikin sisällä olevista miehistä ei ollut kovinkaan ilahtunut tulostani. Sen toki huomasin.
- Tervepä vaan vanhat kamut! Tervehdin reilusti kättä heilauttaen.
- Hei sinun heiluville! Vittujakos huorainkyttääjä täältä ?
- Tuskin täältä vittuja löytyisikään. Olisi ehkä tekovittu? Mutta sepä ei sulta jouda, siitä saat hyvän talvihatun.
- Vittujakos tänne tulet vittuilemaan. Eipä sinulla pitäisi olla tänne mitään asiaa. Tämä on minun reviiriä.
- Tulin aivan vierailulle. Toin sinulle tuliaisiksi vähän sydänlääkettä. Eipäs tarvitse viluissaan olla, sanoin ja vedin povesta kossuputelin.
- No, jos nyt tämän kerran, Puhaltaja sanoi ja nuolaisi huuliaan.
Kurottaja seisoskeli kuin pikkupoika, totisena ja peläten mitä nyt tapahtuu.
- Tiedät, että tietoja sinulta metsästelen tai ainakin yritän. Kuulin muilta ennemmin ja nyt äsken omin korvin, jotta Rotta on sinulle tuttu kelmi.
- Piru se on!
- Minkäs hyvän se sinulle on tehnyt?
- Sitäpä ei kytille kerrota.
- Etkö muista että meillä on Diili
Seurasin koko ajan Puhaltajan käsiä. Olin huomannut kun oikea käsi vaivihkaa kulkeutui yhä lähemmäksi väljää takintaskua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti