Pubihan oli iso. Vaikka asiakasta oli täysi tupa, niin kumminkin oma tarkkailupöytäni oli vapaa.
Itse isäntä tuli kyselemään josko olisi jano! Olinhan päättänyt imaista huurteisen. Sen isäntä hakikin, sanoi vielä, että talo tarjo- aa. Sehän sopi minulle.
- No, nyt ei ole hiljaista, sanoin ja hörppäsin kylmää juomaa.
- Eipä niin. Tämä ei ole hyvän edellä. Tämä saatanan Rotta on pahempi kuin perkele.
- Mitenkä niin eikö ole hyvä kun tulee liikevaihtoa. Siinä se voittokin suurenee.
- Niinpä! Ensimmäinen vaatimus on jo tehty. Vaatii suojelurahaa! Muuten kuulemma isot pojat muokkaa asialle myönteiseksi. Tuo gorilla jota puhuttelit on yksi pahimpia.
- Onko hänkin Rotan jengiä?
- Kaikki nuo turpeat miehet on Rotan gorilloita. Ei niille voi mitään.
Vaikenin tietenkin Iiron taustoista. Tuntui että asia ei ollut aivan yksioikoinen. Se näkyy huomenna.
- Kovalla kalustolla on herra liikenteessä. Mutta äly voittaa lihasmassan. Kuulostellaanhan mitä on tulossa. Minä lähden koisimaan.
***
Hyvillä mielin kurvailin kämpille. Tämä ilta oli potkinut juttuani suurella saappaalla eteenpäin.
Etenkin ihmettelin Iiron ajautumista tuollaisiin piireihin. Minun tuntema Iiro oli jopa uskoon taipuvainen. Nyt konna raakimmasta päästä.
No, tuohon seikkaan toisi huominen vastauksia - ken ties?
Mitä pitemmälle jutun tutkinta edistyi, sen paremmin aloin huomata, että nyt olivat sellaiset vastapelurit jossa ei sääliä tunnettu.
Otin rosvolta ottamani pienen tussarin taskustani. Pieni ja siro ase. Tuli mieleen, että siinä oli melko pieneen kokoon piilotettu äkkikuolema.
Aamulla kiikuttaisin aseen Kiimalalle. Olisi hiukan todisteena, että duunia painettiin niska limassa.
Tiesin, että asetta olisi käytetty arkailematta jos siihen olisi ollut tilaisuus.
Iltatoimet tehtyäni könysin punkkaan. Huominen päivä saattoi olla tämänpäiväistäkin jännittävämpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti