Olin vetänyt sikeitä monet tunnit. Heräsin kun kännykkä alkoi metelöimään pöydällä. Olin asettanut herätyksen seitsemäksi. Aioin tänä yönä tehdä vierailun, Metkun Autoliikkeeseen. Päätin ottaa selville, mitä siellä todellakin puuhattiin ja kuinka laajaa toiminta oli.
Nytpä ei kuitenkaan ollut vielä sopiva aika kyseiseen keikkaan. Oli sopivaa aikaa asettaa mietintämyssy päähän, ja paneutua tähän palapeliin jonka palaset tuntuivat sopivan hyvinkin huonosti samalle laudalle.
Paljonhan minulla oli jo yksittäisiä tiedon murusia, mutta kuvio ei ollut yhtenäinen. Kehys kyllä oli jo valmiina. Tiesin mistä tässä oli kysymys. Mistäpäs muusta kuin rahasta ja vallasta. Liittyikö kuvioon myös naisia? Melko varmasti!
Usein olin kiinnittänyt huomioni, punaiseen urheiluautoon, joka sangen usein oli pysäköitynä rouva Metkun palatsin kohdalla. Kenen oli auto? Siitä päätin ottaa tänä iltana selvää. Tekisin vierailun rouva Metkun luokse.
Niinpä valitsin numeron ja painoin nappia:
- Tämä on Kyttä, Herkko Kyttä hyvää päivää, esittäydyin Bondmaiseen tyyliin.
- Päivää sinä komea poika, rouva sanoi pehmeästi. - Sinua ei ole näkynyt, vaikka lupailit! Olen ajatellut sinua paljon.
- Tiedäthän! Kiireeni ja sitoumukseni estävät minua tehokkaasti osallistumasta iloiseen seurapiirien elämään. Mutta nyt olisin tulossa luoksesi jos sinulle sopii!
- Olet aina tervetullut! Minä haluaisin kysyä sinulta erästä juttua.
- Miten sattuikin. Minullakin on kysymistä. Olen tuossa tuokiossa siellä... Heippa siihen asti!
Eipä todella mennyt kauaa kun olin Metkulan
oven takana. Painoin soittokelloa. Olin hakenut puskan kukkia. Tarkoituksena tietysti antaa mahdollisimman edullinen kuva itsestäni.
Painoin soittokellon nappia ja jokin sisäkkö, vai millä nimellä heitä kutsuttanee, avasi oven.
- Rouva odottaa! Olkaa hyvä käykää sisään.
Meinasi pikkuisen yskittää moinen hienostelu, mutta maassa maan tavalla ...
En ollut pukeutunut mihinkään ykkösiin. Sopiva nahkatakki sai kelvata. Olinhan duunissa enkä juhlimaa menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti