En alkanut sen enempää konstuja härnäämään. Tiesin kuinka niitä otti päähän minun vapaat meiningit. Heitä piti koittaa ymmärtää.
Suvelalla varmasti yhä painoi raskaana tappio seurustelussa. Kyttää ei viedä, jos Kyttä ei halua. Luulisipa sen tajuavan sellaisenkin jolla synnynnäinen äly on jäänyt kengännumero tasolle.
Pitempään pelaamatta tempaisin Kiimalan oven auki. Kiimala oli uppoutunut tietokoneen ihmeelliseen maailmaan.
Kun menin sisälle, niin Kiimalan kiukkuinen katse ilmaisi enemmän kuin tuhat sanaa.
- Täällä sitä ollaan pornosivuja tutkimassa ikään kuin ei tärkeämpää tutkittavaa olisi.
- Kyttä! Etkö sinä opi ihmisten tavoille...
- Mitenkä niin?
- Tulet päällikön huoneeseen koputtamatta.
- Miksihän koputtaisin. Sinäpä et ole häävimpi kuin minäkään. Mieluimmin päin vastoin.
- Kyttä! Miksi sinä aina olet noin hankala? Mitä sinulla on asiaa?
- Rahaa huutaa maailmanlapset. Tutkimukset vaatii tässä vaiheessa syöttörahaa...
- Mitä helvetin syöttörahaa? Ei minulla ole setelipainoa.
- Eihän tarvitse ollakaan. Käytetyt setelit kelpaa oikein hyvin. Pari tonaa viskaat, niin jopa hommeli pysyy pyörinnässä.
- Parit tonnit? Älä naurata. Pitää olla tuloksia nähtävillä, ennen kuin hana aukeaa.
- Tuloksia tulee koko ajan. Niistä vaan ei huudella ymmärtämättömille. Sanotaan nyt kuitenkin sen verran, että kehykset ovat valmiina. Niin kuin tiedät, rikoksen ratkaisuhan on kuin palapeliä. Tämä juttu onkin tehty peräti pienistä paloista. Kuten sanoin raami on...
- Saatana, euroistako sinä niitä raamejasi rakennat? Maltti tässä menee rauhallisellakin miehellä. Perkele.
- Kiimala! Jos tää sinusta on niin vaikeaa? Tokihan me voidaan repiä sopimukset... Maksat minulle vain sovitut työpalkkiot. Minä en ala joka helvetin päivä sinun kanssa kinaamaan.
- Otetaanpa nyt rauhallisesti. Kerropa mitä tiedät. Kaivellaan sitten kirstun pohjia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti