- Jos minä sinulle alan kertomaan, niin sinä viet nuo vormunukkesi sotkemaan ne heikotkin jäljet. Vittu, minä haluan työrauhan sekä oman tapani työstää juttua. No, tuleeko rahat vai lyönkö hanskat tiskiin. Sen sinulle voin sanoa, että nyt pelataan sellaista pasianssia jossa takapirut ovat haittana. Jos peliä jatketaan, kohta ruumiita on lisää - paljon.
- Saatana, eipähän ole oikein luottoa. Sinä lypsät rahat pois ja vitut vihellät töille!
- No, sehän sopii! Pelit olisi pelattu? Jos ei passaa niin kuin sanon, niin voitkin tehdä niin kuin hyvä tulee... Se on sitten moro!
- Kyttä helvetti! Olethan sinä ennen huumoria tajunnut, Kiimalalle tuli hätä ja hän alkoi penkoa laatikkoaan.
Hymyilin sisäänpäin. Peliähän tämä oli puoleltani.
Olinkin jo ovensuussa. Käännyin varmuudeksi vielä katsomaan taakseni. Kiimala selasi varmaan jotakin muistiinpanojaan. Kädellään hän koukkasi minut luokseen;
- Katso nyt! Rahavirrat ovat olleet vahvasti sinun suuntaan. Ja lisää pitäisi vaan pumpata. Luuletkos, että se menisi niin helposti läpi?
- Vittujakos siinä vaahtoat. Jos ei passaa, niin se on tässä. Aktiivi tutkinnan lopetan.
- Vaan se kun ei käy. Sinun liikut ovat minun taskussa. Minunhan tarvitsee, vain sormea liikauttaa niin toimilupa katkeaa justiinsa.
Tiesin kyllä. että uhka oli todellinen. Oli selvää, että nykyisissä oloissa ei hommat onnistu ilman kaiken maailman lippuja. Mutta ei Kyttää pelotella kauhuskenaarioilla. Pelasin yhä peliä. Kiimala kävi kuumana, kun en sanonut vieläkään mitään.
- Perkele! Minä laitan parikymppiä sinun tilille - omistani...
- Vai omistasi? Huumorimiehiä se Kiimala on yhä. Pistä samon tein kolme, niin pärjää muutamia päiviä. Kyllä se on tuo komisarion homma helppoa. Kirjoittelee vaan maksumääräyksiä
orjan pitää hyppiä yötä myöten pakkasessa.
- Haista sinä Kyttä pitkä paska ja ala painua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti