- Höh, taas sinä pelkäät.
- Enhän minä pelkää, mutta ajattelepa itse. Miten voi rosvoja ottaa kiinni jos itsekin on rosvo? Parempi reilu meininki.
- Minulla ainakin on nälkä. Lähdetään koululle syömään. Siellä on makaronilaatikkoa.
- Pöljä! Heti narahdettaisiin kiinni. Kyllä mennään sen Kytän toimistolle. Se varmasti on nyt paikalla. Se kyttää vaan pimeällä. Päivät sillä onkin toimisto auki. Kyttä maksaa huitsin suuret rahat, kun annetaan tietoja. Ainakin kympin kummallekin, Matti sanoi sekä heilutti muistiinpanolappua.
- Sepä ei mitään maksa. Köyhä äijä. Autokin on ihan kuppainen Mersu.
- Minäpä kuulin kun iskä sanoi kerran kaverilleen että: - Sinä olet rahamiehiä kun pystyt ajelemaan Mersulla... Varmaankin Kyttä on rikas äijä. Mennäänkö?
- OK. Eipä sinne ole pitkästi.
- Jos se maksaa, niin mennäänkö Mäkkiin ja tilataan jättiateria?
- Minä syön kaksi ainakin.
- Kato tuolla on taasen se äijä. Se justiin joka jemmasi sen kaaran... Seurataan sitä jos se meinaa jotakin.
- Sama minulle. Jospa se tappaa jonkun?
- Päivällä ei ketään tapa. Sinä oot pelkuri raukkis... Mutta jos se suunnittelee keikkaa. Jumaliste! Sen kaveri odottaa tuossa. Seurataanko?
***
Kulunut viikko oli ollut todellakin syvältä hanurista. Pelkkiä mustankipeiden aviosiippojen toimeksiantoja.
No, rahaapa se toki tuotti sekin, kun pisti pikkuisen extraa laskuun... Eipä laskutettava rahanpuutteessa kitunut. Rahan vuoksihan tätä hommaa tehtiin, mutta kun hommasta puuttui se tärkein, jännitys. Totta kai oli oma viehätys seurata kaunista naista ja hänen edesottamuksiaan. Sen olin huomannut vain kauniit naiset olivat uskottomia. Joka ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kauniitkin naiset voi olla uskollisia.
Ne oli mustasukkaiset aviomiehet jotka olivat huolissaan kauniin vaimonsa uskollisuuden laadusta. Ja sellainen aviomies oli kaikissa tapauksissa, rikas, pyylevä, varttunut.
Sepä sopi minulle... Herrat olivat rikkaita teollisuuspamppuja ja rahaa heillä riitti.
Vaimo oli aina nuori, kaunis, kevytkenkäinen. Intiimien kohtausten kuvaaminen oli toki kiihottavaa, mutta työt ensin...
Aina toisinaan saattoi päästä jälkiliukaille, jos hyvin sattui. Naisen piti olla siinä tapauksessa jotain aivan fantastista.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti