KYTTÄ-7

Siinä suunnitellessani illan kyttäyskeikkaa huomasin kaksi keskenkasvuista tulevan ovelleni. Ei kai toimisto muutu lastentarhaksi?
Pojat näyttivät empien keräävän rohkeuttaan. Olihan aina pelko, että saisi satikutia jos ovi olisi väärä ja ei toivotut kilauttelijat.
Toinen pojista oli rohkeampi. Se nosti sormensa napille. Kun kello kilisi aprikoin hiukan avaanko laisinkaan. Pikkupojilla ei ollut kahisevaa.
No, ajattelin, antaapahan pojat ehkä pikkusen jotakin vaihtelua paperien selaamiseen... Olisi kiva kuulla mikä heitä painoi.
Niinpä marssin ovelle ja avasin luukun.
- Terve! Mitäpäs kamut. Mitenkä ovat hommat
hoituneet? Onko keikkaa pukannut.
Pojat eivät varmaan olleet odottaneet mukavaa meininkiä. Toisiaan vilkuillen he seisoivat sanattomana.
- No, eikö ne kollegat ole saaneet keikkaa?
Tämäpä menee vaikeaksi. Mikä teillä nimet on?
- Minä olen Matti ja tuo velipoika Marko...
Oltiin tuolla kytiksellä. Tulimme kauppaamaan tietoja.
- Ahaa! Onko vankkaa matskua. Nyt ovat työt aika vähissä.
- Kun Ryllykkä sanoi että sinä, Kyttä, olet kova luu, niin ajateltiin tulla, että saatais paikka kyttäyskaverina. Me kyllä osataan.
- Mikä sellainen Ryllykkä on?
- Se on komisaarin poika. Leuhka jätkä.
- Vai sellaista! En lainkaan epäile teidän kykyjä. Minulla olisi tarvista kyllä kaverista. Ikä vaan on esteenä. Mutta pitäkää silmät isoina ja seuratkaa rosvojen puuhia. Tiedoista aina pikkuisen maksan.
- Mepä nähtiin kun eräs juippi jemmasi Riisikupin, siis Nissanin Marketin parkista.
- Millainen sankari se oli?
- Sellainen vilkasliikkeinen... On me nähty se ennenkin. Tuolla torilla se aina pyörii.
- Jo-o, se on Puhaltaja Pena. Sillä on aina kupru mielessä. Tuttu tyyppi. Saikos hän Nissanin liikenteeseen?
- Sehän yritti montaa autoa liikenteeseen. Sitten se onnistui saamaan sinisen Micran..
- Vai sellaisia. Puhaltaja varmaan suunnittelee jotakin isompaa keikkaa. Mikäs oli Micran rekkari?
Matti kaivoi taskuaan ja ojensikin lapun.
- OGM-090. Hyvä pannaanpa mieleen. Mutta se Ryllykkäkö on komisarion poika?