SYKSYN SAAPUESSA
Syksy saapui jo salolle
syksy kolkko ja sateinen,
riipi kaikki lehdet puista,
oksasormista somista.
-
Kolkko tuuli jo kohahti,
virma viima vingahteli,
syksyn tullessa tohisten,
saapuessa näille maille.
-
Tummat kuuset jo kumarsi ,
hongat huojui sinne tänne,
pajupensaatkin surivat,
kohtaloaan itki koivu.
-
Kesä mennyt matkoihinsa ,
ihanainen kasvun aika.
Siitä muistot vain elävät
takaisin ei koskaan saavu.
-
Sadepisarten kimallus,
ovat niinkuin kyyneleitä.
Luonto tuskaansa kapinoi,
suree kalmaa kohtaloa.
-
Nytpä turma jo tulevi,
kuolo kulkee kaikkialla.
Kukat kuihtuvat ihanat,
surkastuvat sammaleihin.
-
Mikä itku ja valitus
kuuluu aivan kaikkialla.
Kuolo korjaa nyt satoa,
saalistaapi ahkerasti.
-
Mutta kuitenkin syvällä
kasvunsiemen aivan uusi.
Puhkeaa kevään iloksi,
tuore kasvu kaikkialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti