Kari makasi silmät auki, mutta hän ei vilkaissutkaan yllä olevia
morsiamensa kasvoja, vaan katsoi suoraan Mariin. Mari ei liikahtanutkaan. Kari puhui hänelle sanomatta sanaakaan. Mari nyökkäsi hiljaa, ja Karin silmät sulkeutuivat kuin ne olisi painettu kiinni.
Lily heittäytyi Karin päälle. Hän repi puserosta ja mistä kiinni sai. Hysteerisesti Lily huusi:
- Kari, oma rakkaani sinä ei mennä pois!
Lily suuteli ja hyväili Karin kasvoja. Mari ei oikein tiennyt oliko se hyvää teatteria vai tunsiko serkku menettäneensä jotain korvaamatonta.
Paavo oli ottanut työmaan ohjat käsiinsä. Hän käski laskea nosturin korin alas. Nosturi oli konevuokraamosta vuokrattu kevyt henkilönosturi. Nosturin kehikon portti repsotti avonaisena josta Kari oli kammottavin seuraamuksin syöksynyt alas. Eräs työmiehistä nousi koriin sen laskeuduttua maahan. Hän tutki tarkoin korin kehikon ja varsinkin portin lukkolaitetta. Viimein hän kutsui Paavon paikalle.
- Eihän isäntä nyt säikähdä? Kuitenkin minusta näyttää että tuota portinsalpaa on käsitelty. Jo ihmettelin miten se pomo, kokenut rakentaja tuolla lailla?
- Pentele niinpäs näkyy. Sahattu melkein poikki. Tämä on poliisiasia. Taisi olla vika tikki kun kiirehdin talon valmistumista. Soitin rakentajalle. Oli melkoinen yllätys kun sekin firma on Kuljun veljesten lafka.
- Niinhän se on. Kuljulla tässä töissä ollaan vaikka eri rakennuksella. Se Amerikan naisen house, vai mikä se on? Ei hetkessä valmistu. Ja onhan siellä vanhempi Kulju pomona. Kari oli niin innokas noihin päätä vaativiin hommiin. Sillä ei päätä palellu.
Paavo soitti heti poliisille. Ruumisauto oli hakenut Karin elottoman ruumiin. Mari oli vienyt Lilyn tuttuun aittaan lepäämään, vuoteelle jossa Mari itse oli tulipalon aikoihin levännyt.
- Minä ei tietää, mitä minä nyt tehdä? Minä kasvattaa Kari minun firma pomo. Minä olla se päällysnainen. Minä olla paras viihdyttäjä. Ooh, minä tietää. Kaikki olisi mennä kuin tanssi.
- Älä nyt huolta kanna asioista... Ne järjestyy omalla painollaan. Lepäät nyt hiukan niin lähdetään sitten hotelliin. Kunhan jaksat ajaa. Paavo ei varmaan aivan heti jouda mukaan.
Lily makasi selällään hetkisen, sängyn päällä. Hän ojenteli raajojaan. Silmät hänellä olivat kiinni. Äkkiä hän pomppasi istumaan sängyn laidalle.
- Lily ei olla luotu murehtimaan. Minä etsiä uusi mies. Nuori ja komea pitää olla. Minä ei surra, enkä murehtia. Se tehdä ryppy, Lilyn hieno hipiä.
Mari ei voinut muuta kuin hymähtää. Naurusuin hän sanoi;
- Kyllä sinä olet Lily aikamoinen! Kihlattu vasta heittänyt henkensä niin morsio jo uutta etsimässä.
- Sepä olla pakko! Jos alkaa suremaan vuosikausi. Minä olla rupsahtanut kuin rusina. Ei voida semmoinen naama saada se ihastus!
- No jos vaikka jarrutat siihen asti kun Kari on haudassa.
- Ooh, minä tehdä komea hautajainen. Kari saada riemusaatto taivaaseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti