- Oi rakkaani, minä olla niin ikävä sinua. Ooh minä sinua koskettaa. Ollako sinulla ikävä minä yksi tuhma nainen, kun antaa sinä riutua se ikävä. Oijoi kun minä tahtoa rakastella sinun kanssa, Lily kujersi, hipelöiden Karin hiuksia.
- En nyt jaksa keskittyä, katsotaan illalla. Minulla tässä tiukka tarjouslaskelman teko, väsyttääkin!
- Mitä sinä sanoa. Minä olla sinun morsio ja sinä työntää minä pois! Minä en käsittää tämmöinen juttu. Sinä luvata minulle kiihkeä rakkaus.
- Rakastan, rakastan, mutta nyt ei vaan sovi. Ei olla täällä kahdestaan.
- Ooh, sitäkö sinä pelätä, Lily sanoi ja asteli ovelle vääntäen avaimella oven lukkoon. Sitten kahdesta ikkunasta hän väänsi sälekaihtimet kiinni ja asteli sitten Karin pöydän ääreen. Hän veti Karia itseään vasten ja liikehti kiihottavasti. Enempää Kari ei tarvinnut kun kiihko heräsi hänessä. Enempää aikailematta Kari kantoi Lilyn sohvalle ja alkoi hätäisin sormin selvittelemään Lilyn puvun aukaisumekanismeja.
- Hihii Kari, älä kutittaa. Minä olla herkkä kutiamaan. Ooh sinä tuhma poika. Lily olla niin onnellinen.
***
Työmaa alkoi hiljentyä Kiireisimmät olivat jo kadonneet kuka autolla, kuka mopolla. Köyhimpien kurjien joutuessa polkemaan pyörällä pienien peltotikkujen laidassa kyyhöttävien mökkien suojiin, saapuakseen taas aamulla tienaamaan kapeaa leivän kannikkaa.
Alpertti ja Hemppa aikailivat parakin nurkan vaiheilla. odotellen pomon häipymistä. Miehet tiesivät, että Amerikan fröökkynä jäi aina myöhempään, kai paikkoja kunnostamaan huomista varten.
Pitkä odotus tuotti tulosta. Pomo asteli kiireisin askelin autoonsa ja ajoi pois. Suuri auto ulvahteli, kertoen että kuski oli kiihtyneessä mielentilassa.
***
Paavo oli saapunut työmaalta ennen Marin ja Mirjan ostoksilta paluuta.
Nälkä kurni vatsassa, ja Paavo sadatteli mielessään, miten kauan
naisväki aikoisi vielä viipyä. Mieleen pyrki jo runsas ateria, jonka he
pian saisivat Railin Kotiruoassa eteensä.
- Missä hiivatissa sitä törsätään oikein, kyllä mahtaa visat vinkua!
jupisi Paavo heittäytyen vuoteelle ja vetäen päiväpeitteen kulmaa päälleen.
Ennen kuin seuraava ajatus ehätti hänen mieleensä, huoneen täytti syvä
hiljaisuus. Päivän huhkinta vaati veronsa.
Paavo ei herännyt, vaikka Mari ja Mirja viimein saapuivat melko
äänekkäästi huoneeseen. Nauraen he kantoivat kasseja ja latoivat ne
rykelmäksi naulakon eteen. Vasta peremmälle tullessaan he huomasivat
Paavon, joka oli käpertynyt peitteen sisään. Naiset puhkesivat
väsymyksestä spontaaniin nauruun, näky oli heistä niin hassu. Paavo säpsähti hereille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti