PAIKKA AURINGOSSA. -181.
Marin katse käväisi Lilyn turkoosinvärisessä housupuvussa, jonka lahkeet laskostuivat leveinä alhaalla. Naisella on täytynyt olla rekkalastillinen vaatteita Suomeen tullessaan, ajatteli Mari sivumennen. Pieni kateudenpistos tuntui ehkä rinnassa, Mari vilkaisi omaa kulunutta paitapuseroaan ja
farkkuhamettaan. Paitapuseron oli saanut käytännöllisesti peittämään
hänen heikolla käsityötaidollaan retusoima farkkuhame, jonka
vyötärökaitale oli saanut kukkakankaasta jatkopalan.
- Hei, darling! Minulla sinulle yksi oikein big surprise! kikatti Lily
ojentaessaan kukkia Marille.
Mari hämmästeli, mihin pistäisi niin pitkät ruusut. Hotellin maljakot
olivat aivan liian matalia. Samalla hän mietti, mikähän mahtoi olla
tällä kertaa Lilyn yllätys. Tavallaan niistä oli tullut jo arkea: ei
Lilyä ilman yllätyksiä ja toimintaa. Siihen oli alkanut jo tottua, ettei
tämä keksisi mitään niin suurta, mikä todella yllättäisi. Marin
tyhjätessä roskakoria vähistä roskista ja laittaessa siihen vettä
ruusuja varten Lily avasi oven huonepalvelulle, joka toi Marin tilaaman
kahvin ja astiat.
Lily avasi kakkulaatikon. Marin katse nauliutui kakun koristeluun.
Vaaleanpunaiseen kreemikuorrutukseen oli punaisella pursotettu nimet
"Lily ja Kari", lisäksi siinä oli pieniä valkoisia marsipaanisydämiä ja
suklaalla, "love" -sanoja.
- Siis? Voisitko nyt hiukan tarkentaa. sanat putoilivat Marin suusta yksitellen.
- Kuva kertoa enempi kuin se tuhat sanaa, kehräsi Lily, ja vasta silloin
Mari huomasi Lilyn nimettömässä kimaltelevan safiirisormuksen.
Ilkeä ajatus hiipi Marin mieleen: sormus on taatusti Lilyn itsensä
maksama. Mari säikähti omia ajatuksiaan. Nyt oli viisainta työntää omat
ajatukset taka-alalle ja keskittyä kuuntelemaan, kuinka tähän oli tultu.
Jos hän nyt möläyttäisi jotain ajattelematonta, koko soppa kaadettaisiin
ylösalaisin. Hymyillen hän kehotti Lilyä kertomaan, mitä tälle oli
oikein tapahtunut. Makean nälkä vain tuntui olevan tipotiessään.
Lily paljasti, kuinka viime viikot olivat liittäneet hänet ja Karin
läheisesti yhteen. Kaikki oli alkanut mökkikyläprojektin ympäriltä.
Työpäivät olivat venyneet pitkiksi. Ensin Kari oli vaikuttanut oudon
sulkeutuneelta ja pitäytynyt pelkissä työasioissa. Aina kun Lily oli
yrittänyt päästä lähemmäksi miestä, oli Kari torjunut hänet tylysti.
Sitten Lily oli yksinkertaisesti päättänyt, ettei häntä kohdella aivan
miten vain. Hänhän oli sentään lady, jota Karin olisi kuulunut ihailla
ja palvoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti