Asiat olivat menneet niin kuin Mari oli otaksunutkin, eli että Lily oli
ollut lopultakin se, joka oli kosinut. Hetken tapahtunutta sulateltuaan
Mari alkoi olla valmiimpi hyväksymään kaiken. Ehkä näin tilanne
rauhoittuisi. Karillakin olisi muuta ajateltavaa. Lilyllä oli omat
touhunsa. Ja Paavolla ja hänellä olisi oma yhteinen elämänsä elettävänään.
Tahtomattaan Mari tuli vertailleeksi Karia ja Paavoa. Ja vaikka Paavo
muistuttikin enemmän nallekarhua kuin kiihkeää rakastajaa, Marista alkoi
yhä vahvemmin tuntua, että pidemmän päälle hänelle sopisi juuri tuo
turvallinen nallekarhu, jolle oli helpompi olla oma itsensä. Lilyn
tuntien taas oli selvääkin selvempää, että tämä kaipasi rinnalleen aivan
toisenlaista miestä. Nallekarhu saisi Lilyn haukottelemaan pitkästymisestä!
Paavo palasi rakennustyömaalta väsyneenä, mutta innoissaan. Hän meni
ensin suihkuun ja tuli pian vesipisaroita valuen Marille tohkeissaan
selittämään rakennusvaiheen kuulumisia.
- Höh, sinä kastelet koko kämpän! huudahti Mari.
- Vai moitit sinä vettä, sokeriakos olet, häh...? kiusoitteli Paavo ja
tälläytyi aivan Marin viereen.
- Hyh, aivan märkä tuo sinun pyyhe, kastuu peti.
- Vai on se märkä, no, viskataan pois! naurahti Paavo ja heitti
valkoisen froteepyyhkeen lähimmälle tuolille. Sitten Paavo kömpi
alastomana hänen viereensä.
Maria alkoi naurattaa. Paavon hiukset sojottivat märkinä ja
kampaamattomina. Hän näytti hassunkuriselta.
- Olet kuin mikäkin peikko!
- Entäs sinä sitten? Saako peikko yhtään heikottamaan? Löytyyköhän
täältä yhtään pörröistä paikkaa? höpisi Paavo ja kurottautui nostamaan Marin hameenhelmaa
Mari heräsi ja katsoi kelloa. He olivat nukkuneet yli kolme tuntia.
Paavo oli vielä syvässä unessa, hän hengitti kevyesti, tukka oli
kuivunut ja edelleen sekainen.
Mari tunsi vieläkin vartalollaan Paavon lämpimät kädet, jotka olivat
hellästi tunnustelleet, miten saisi Marin herkimmät tunteet esiin. Kun
he viimein olivat yhtyneet, kaikki vähän aikaisemmin Marin mielessä
viipyilleet muistot Karin olemassaolosta haihtuivat kuin ne olisivat
olleet unta tai kuvittelua. Mikään entinen ei merkinnyt mitään.
Mari laittoi kätensä Paavon olalle. Paavo säpsähti hereille.
- Ei ollut mitenkään tarkoitus säikäyttää. mutta alkaa olla nälkä.
Mentäisiinkö syömään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti