- Jälkiruuaksi vispipuuroa, ilmoitti hän.
- Herran jestas! Mihin mahaan me tuo syödään? päivitteli Mari.
- Ja tässä on lautaset, jatkoi tarjoilija hymyillen.
***
Lily kavahti kalpeana pystyyn ja haroi epätoivoisesti
vaatteidenriekaleita suojakseen. Pentti oli myös noussut salamana ja
veti housuja jalkaansa toisella jalalla pomppien. Armottomasti aukeni
toimiston ovi ja oven rakoon ilmestyi parrakas miehen naama. Äkättyään
tilanteen hän ryki vaivautuneesti ja takellellen kokosi sanoista
lausetta:
- Öhöm, minä tuota näin, että fröökynän autoon oli jäänyt valot päälle ja ajattelin,
Lily huomasi pelastuksekseen, että huone oli hämärä ja Pena selin ovelle päin.
- Oi, kiitos... Voisitteko mennä nyt kuitenkin... Minä ja hm, kihlattuni
KARI jäätiin hieman juhlistamaan kihlaustamme ja... Lily lasketteli kuin
vanha tekijä.
Pena äkkäsi olla paljastamatta kasvojaan, keskittyi vain askaroimaan
vetoketjunsa parissa.
Mies katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, lateli vielä mennessään
anteeksipyyntöjä.
Kun tuokio oli kulunut ja Pena varmistanut vielä ikkunasta, että mies
todellakin oli mennyt, sai hän vihdoin suunsa auki:
- Jumalan kiitos, Lily. Vähiltä piti. Tämä EI saa koskaan enää toistua.
Ei pidä päästää irti sitä itseään.
Pena oli kalpea. Hän puisteli päätään ja ajatteli jo perhettään.
- Vaan kyllä maistui kielletty hedelmä äsken! Ihan piti mehut ottaa ja
lihat erilleen! hehkutteli vieläkin Lily.
- Jukoliste! Ymmärtäisit olla iloinen, kun ei paljastuttu itse teosta!
Millainen nainen sinä oikeastaan olet!?!
- Minäkö? Ei tarvinnut herraa päälle pakottaa, hän itse olla hyvin innokas!
- No, oli se sen arvoista. Laiffia elämään, sanoi se muuan mäkihyppääjäkin,
Pentti jo naureksi.
- Sinä kysyä millainen nainen olla? No sehän minä pitää näyttää, sanoi Lily
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti