Heittelen vanhankansan mallisia riimirunoja nykykansan ällisteltäväksi. Runot ovat kaikki omiani, jonkulaesessa mielenhäirijössä rustattu. Runot on ilmaistu murteella ja ilman. Huumoriakin koitetaan pitää mukana. Kommentit olisi kivoja Tervetuloa vaan katsastamaan miten riimi soi! Toisen blogini osoite on: http://oivapenna.vuodatus.net/ TERVEMENOA!
keskiviikko 15. maaliskuuta 2017
LAULETAAN -19.
KOHTALO KOITTELEE
-rakastan elämää-
Hetken vaan kestää saa
ihmisen elo huolia vailla
lapsuus kun on jäänyt taa
vaellat upottavilla mailla
Kohtalo koittelee
se sulle harvoin ruusuja antaa
kohtalo koittelee
joskus vain kultatuolissa kantaa.
***
Joskus vaan onnen saa
sitten se luotasi kauas vierii
yksin saa vaeltaa
kyyneleet joskus silmistä kierii
Kohtalo koittelee
harvoin auringonpaistetta antaa
kohtalo koittelee
pilvet tummentavat taivaanrantaa.
***
Hetken vaan saa vaeltaa
kun jo askeleet alkavat painaa
sitten kun ilta saa
huomaat - elämä olikin lainaa
Kohtalo koittelee
viimein rauhaisa lepo jo koittaa
Kohtalo koittelee
hempeät tuulet soittaa
***
Kohtalo koittelee
viimein rauhaisa lepo jo koittaa
kohtalo koittelee
hempeät tuulet vapautta soittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti