- Älähän nyt Jaska ala rakentamaan paholaisen kirveeseen varrenjatkoa. Olettehan tuota huiskineet jo toisianne tarpeeksi. Minä ehdotan edelleen Jaskalle sitä siedätyshoitoa. Se kyllä tepsii vaikeuksiin.
- Minkämoista se Peräläinen on ehdotellut? Etteihän ihan... Elli kihersi.
- Myöhemmässä vaiheessa. Sitten kun on saatu perheessä taas roolit kohdalleen, voidaan asioita palkita luonnonmenetelmillä. Ellille siitä ei parane vielä selvittää. Vaan aikahan sen näyttää tuleeko asiasta tolkkua... Tuota, tuota... Se moponremontti jäi meillä kesken. Eiköhän lähetä katsomaan jos se alkaa saamaan kipinää. Ellille suurkiitokset kahvista. Minä taidan olla melkein joka päivänen kahvivieras. Ihan hävettää.
- Eihän nyt sentään joka päivänen. Useammin pitäisi käydä. Yksin täällä kotona kun Jaska raataa tuolla töissä.
Paavo vilkaisi Jaskaa, mutta huomasi tämän olevan aivan kuin ei olisi kuullutkaan.
- No, katsotaan kun satun kulkemaan ohitse. Mukava se on Ellin sankaa puristaa, Paavo sanoi.
- Niin ja Ellin runkoa. Vaan aivan sama. Ei ole paljon vetoja. Ulkoistaminenhan on päivänsana.
- Joo! Mitäpäs sitä itse urakoi kun on varalta miehiä. Eikös tuossa riittäne sinullekin. Eipä se paljon siinä hommassa kulu.
- Pikkusen se jurppii. Vaan ei tuosta kehtaa tämän kummempia käräjiä nostaa. Vaan sovitaanko, että mennään joku päivä Tonttisen Reetan porinoille? Ostetaan pitkä pullo Reetalta lystäillään kahden perseen voimalla. Ja jos se Reeta on kiimassa niin voidaan naapureina hyvässä sovussa vuorotella. Sopiiko?
- Vaan jospa sinulla se maha?
- Riski on otettava. Tulee siitä Reetan aineesta niin kepeä humala. Se jurppii kun rikkoo vatsan. Onko se sinulle semmoista tehnyt?
- Ehei! Minulla on sisusputket rosteria. Ne kestää vaikka rikkihappoa imaisisi. Eipä ole tähän päivään kaulapaskaa työntänyt, ainakaan viinan takia.
- Lähetäänkö?
- Mikäs ettei. Pitää kait muutama välipäivä pitää. Jos niitä noita heinikoita panisi pakettiin. Sekin homma on mennyt helpoksi. Sanoo urakkamiehelle, että tuostapa se alkaa ja tuohon loppuu.
- Se on tosi. Eihän siinä kauaa meilläkään nokka tohise kun pojat rynnistävät. Taisivat puhua, että huomissa päivänä tulisivat Kitulaan. Kyllä pojat homman hoitaa. Kunhan isännällä löytyy pikkusen sitä rahaa.
- Sehän ei tuota tuskaa. Rahamyllyt pyörii kahdessa vuorossa ja pankit niitä jakelevat pahemmin kyselemättä milloin maksat takasi...
(jat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti