MIEHENMITTA -93.

- Älähän nyt kulta! Hetken oikaisin selkääni kun niin tuntuu taas ottavan. Olikin salaa ryyppäytynyt uneen. Mikä nyt niin kamalaa on?
- Sinä itse, Kitulainen. Jos minäkin heittäytyisin längilleni niin mitenhän kävisi?
- Kuka se on uudet talot ja saakelin -porsliinit hommannut? Sanohan se? Kuka on itsensä pannut tosissaan likoon yhteiseksi hyväksi?
- Kuka se on aamun vetänyt hirsiä, kun minä olen paskahäntiä hämmentänyt.
- Otathan se sinäkin päikkäreitä joka päivä kun minä olen raatamassa peltohommissa. Pitää tuo jo tajuta, että miehellä on miehen työt ja miehenmitta.
- Joo, eihän ne akkain työt ole, Kitulaisen mielestä, kuin askartelua. On sekin niin monta kertaa kuultu.
- No, onko ollut paskapuhetta? Eläinten kera kun saa työskennellä sitähän on kuin ystävää paijaisi.
- Ole pöljäke. Sul..
Silloin pölähti pieni, punainen auto pihalle. Ellissä tapahtui salaman nopea muutos. Oli vain hujaus kun kaikki ylimääräinen roina oli piilotettu komeroiden kätköihin.
Jaska katseli ikkunasta ja huomasi kun kunnankulttuurisihteeri Piritta-Anneliina Pynnönen-Pyrytalvinen astui autosta ulos.
- Sehän on kulttuurisihteeri. Muuttanut autokantaan. Kyllä kulttuuri kannattaa. Kukapa sitä polkupyörällä jaksaa rämpiä huonoja teitä...Muistakin olla sitten ihmisiksi! Älä ala hölöttämään luulojasi ja tietämyksiäsi.
- Siinä paras neuvoja. Minä en ole ensikertaa pappia kyydissä.
- Kuhan lienet edes lukkaria... Jaska vielä urahti kun tuvan ovi aukaistiin.
- Hyvää päivää! Onhan täällä taiteilija kotosalla. Hyvä! Luulin että maatyö on näin kesäisin niin hektistä.
jat.