Keväänaurinko lämpöään hehkuttaa,
säästämättä se valoaan hukkaa.
Tuuli hempeä tuntuu kasvoillani,
ja sekoittaa tuuheaa tukkaa.
Meren rannalla seison ja katselen,
valon leikkiä laineilla aaltojen.
.
Tuolla kaukana venhe purjehtii
aivan pieneltä silmiini näyttää.
Kun katson sen huojuvaa keinuntaa.
kumma tunne mieleni täyttää.
Noinhan ihminenkin aivan yksin on
keskellä elämänmeren aallokon.
-
Et kuiteenkaan sinä yksin oo
jos on ystävä mielessä sulla.
Jos merellä hyökyaallot käy
voi ystävä auttamaan tulla.
Vaikka raivoaa myrsky, kuinka vaan,
ystävä auttaa suojaisaan satamaan .
-
Näintä miettien, yhä katselin.
tuota keinuvaa ulappaa.
Kun näen suuren laivan
suuntaavan kohti satamaa.
Jospa ihmisen purjehdus vakaata ois
viimein rauhaisaan satamaan tulla vois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti