MIEHENMITTA_83.

- Niin rakkaani. Olin tosiaan kulttuuriharjoituksissa. Mahdotonta se on nykyvään. Siinä äkkipoika on piankin kanttuvei. Siinäpä vasta kysytään miestä. Ikäväkin vaivasi.
- Helvetti, tapellutko se on? Naamakin kuin kissat raapineet? Vai se kulttuurisihteerikö on naamasi repinyt?
- Elli, älä, älä! Ei siinne päinkään. Sehän kun Väinämöisen pitää rimputtaa sitä kanneltaan, niin sepä sattui muutama jousi katkeamaan siinä taiteen tiimellyksessä. Ja ei kun suoraan naamaan. Saa siinä nyt syytellä, vaan tosi on, kulttuuri käy hengen päälle. Kysyhän vaikka Paavolta ennen kun äänesi korotat.
- Tottahan se Jaska porisee! Tosi on juttu! Kansantaiteilija joutuukin moneksi taipaleellaan.
- Jos Perälän isäntä niin sanoo, niin se on
myös niin. Minäpä lähden sitä kahvia
- Mitenkäs on Paavo sen sinun hitusvinkula? Pitäisikö se tulppa putsata?
- Kylläpä se on katsottava. Onkohan minulla avainta mukana, Paavo sanoi ja alkoi penkoa avainlaukkua. Elli oli mennyt kuulomatkan ulkopuolelle. Niinpä Paavo jatkoi.
- Sehän tepsi kuin puukko vanhaan ihmiseen. Sinulla itselläsi on selvä uskottavuusongelma. Se on mietittävä mitenkä luottamus palautuisi.
- Kovinpa tuo on saristunut ja piruako sillä on väliä. Se ei siitä muutu. Olen ajatellut sitäkin josko lähtisi kokonaan koko huushollista. Vapaana taiteilijana voisikin olla hyväkin sauma.
- Älä nyt hulluja puhu. Saathan sinä tässä sentään katon päänpäälle ja sapuskaakin joka päivälle. Kansantaiteilijana ei elä.
- Mutta se ainainen kitinä joka asiasta. Se ottaa niin otsaan.
- Siihen minä kiinnitinkin huomiota. Sinulle pitää antaa siedätyshoitoa.
- Mitenpä tuo hoituisi. Jospa sattuu?
- Ei satu. Minä olen käyttänyt systeemiä jo vuosia. Kerttu onkin nykyään melko säyseä.
- Olen minä sen huomannut. Kerro millaista?
- Eihän siinä tarvitse muuta kun apteekista ostaa sellasia korvatulppia jotka eivät päästä ääntä lävitse tippaakaan. Akka saa reuhata mielin määrin, vaan eipä mene sanoma perille. Alussa Kerttu meinasi puhutella käsimerkein, vaan ei sitä monesti tapahtunut. Minä kun en kuullut haukkui vaiko kehui. Sietokyky onkin minulla jo niin hyvä, että akkakin saa huutaa saata peetä eikä minun perse penkistä nouse, Paavo uhosi.
- Paavo perkele! Sinäpä nyt selität omiasi. Olenhan tuon nähnyt kun Paavokin kipaisee kun kärppä liikenteeseen jos Kerttu jotakin vihjaa.
(jat)