MIEHENMITTA.82.

- Helvetti noissa ei ole juuri tiiraamista. On niin kuin näppylä poskessa. Pitääpä sillä Kitulaisella olla hyvät luulot itsestään.
- Hae helkutissa jo ne rytkyt. Reumatismikin ja vaikka mikä kolera, tai kurkkumätä iskee. Tulee kuoleman tauti.
- Sittenpä ei ole syytön surma. Joko se Peräläisellä alkaa väsy hellittää?
- Nälkähän tuo tuli nukkuessa. Ja saattaapa se Jaskaakin hiukanen nykiä?
- Ei kyllä sinne päinkään. Kaulapaskaa tuntuu meinaavan, Jaska parkasi ja juoksi ovesta pihalle.
***
Jaska oli päässyt vihdoinkin omiin housuihinsa. Reeta oli ne taas pessyt ja kuivatellut. Saattoi harkita Ellin luo paluuta.
Jaskan mopokin oli pienen oikomisen jälkeen kunnossa. Paavo oli avittanut sen kunnostamisessa. Nyt miehet lasketteli peräkanaa valtatielle päin. Soratiellä vain hiekka lensi kurakaariin, kun mopoista otettiin kaikki irti.
Miesten tultua valtatielle, Jaska pysäytti ajokkinsa ja nosti Paavolle kättä pysähtymisen merkiksi.
- Pitäisikö se sinun lähteä takuumieheksi? Sepä voi Elli kiskoa karvat päästä juurineen. Sehän ei usko minua vaikka leivosen kielellä laulaisin. Kaikistellen luottamusta meikäläisen puheeseen on aika vähän. Miten on?
- Ja mikä ettei. Se vois Elli vaikka kahvit antaa? Riippuu tietysti onko torautunut.
- Hyvää pataahan se on sinun kanssa. On se hyvä kun sinulle passaa. Pääsisi tästä seikkailusta kuin koira veräjästä.
- Joo, alahan posottaa Kitulaa kohti. Minä koitan tulla perässä. Mopossa vaan meinaa sytytystä katkoa. Meinanneeko piikkiä. Ainakin jotakin sen kiduksissa on.
- Sitäpä saatettaan katsoa sitten pihassa. Kuhan tässä sinne päästään.
Eipähän siinä kauaa mennyt muutamassa kilometrissä. Miehet kurvasivat Kitulan kartanolle kuin kummemmatkin helvetinenkelit. Elli oli juuri pihalla laittelemassa kukkapenkkiä. Hän oikaisi selkänsä ja löi käsiään yhteen.
- Nyt ne ukot on lopullisesti hulluksi tulleet. Ajetaan kuin viimeistä päivää. Missäpäs niitä on pidetty?
- Satuttiin sopivasti Jaskan kanssa nokikkain. Niin lähdettiin yhdessä Ellin kahvipannun sankaa puristamaan. Kait sieltä muutama tippa tirahtaa.
- Tottahan Perälän isännälle. Samalla siinä tullee tuolle ukollekin. Vaikka pitäisikös se vaatii selitys, missä se on kuhveltanut? Saakeli kun on naamakin ruokkoamattoman näköinen kun Väinämöisellä.
(jat)