Kylmä raju pohjantuuli
mäntypuuta taivuttaa.
Kevään kauniin orastavan
jälleen uneen vaivuttaa.
Pakkasta on yöllä ollut,
silmujako jäätänyt?
Kesän tulon odotetun,
kauaksikin häätänyt?
Voi, kun kaipaan lämpöä
ja suvituulen hempeyttä.
Samoin sielu kaipaa sinun
rakkautta ja lempeyttä.
Eihän pohjoistuuli pääse
tunteitamme hyytämään.
Jotka onnistuimme kerran,
sattumalta löytämään.
Mitä tunnen sielussani,
hävittää ei mikään voi.
Tunne uusi ihmeellinen,
syömessäni aina soi.
Vaikka vinkuu myrkytuul
ukkonenkin salamoi.
Tunnettamme ihmeellistä,
ei mikään koskaan viedä voi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti