Kevätauringon säteet saa kimaltamaan
lumikinoksen sulavaa pintaa.
Kun muistelen sua se sulattaa,
minun jäässä ollutta rintaa.
Olet mulle kuin säde auringon,
tai kuin kevättuuli, tuo vallaton.
-
Sinä tulit kuin kevät mun sydämeen,
Sinä tulit, ja sulatit roudan.
Jospa voisin joskus kokea,
myöskin kesänsateen ja poudan.
Silloin oisin mä rikas kuin ruhtinaat,
tai niin kuin mahtavat kuninkaat.
-
Sinun rakkaudes säteet sai aikaan sen,
minun suonissain nyt veri etsii
uutta uomaa kuin kevätpuronen,
sekä sieluni iloitsee, hupsii.
Minun korvissa leivonen livertää,
ja rintaani elvyttää kevätsää.
-
Minä toivon, että ei halla vois,
ystävyydemme kukkia viedä.
Tulevaisuutta kukaan kuitenkaan,
ei arvaa, ei lainkaan tiedä.
Elää voimme vain päivän kerrallaan,
minkä voimme -siitä me nautitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti