MIEHENMITTA.-79

- Äläpä Kitulainen ala ääntäsi korottaa tai pääset taas pahan akan kynittäväksi.
- Odotahan Jaska kun mietitään. Ainahan me on selvitty pahoistakin paikoista.
- Sattuuhan niin saatanasti, Jaska sanoi ja painoi kämmenillään ohimoita.
- Älä sinä Kitulainen kitise. Se on pontikka joka päätä vannehtii... Vaan menepä tuonne vajan pöksään muutamaksi tunniksi kontalleen niin kyllä helpottaa. Siellä on Jallun selviämisvuode käyttämättä.
- Vaan kun se Elli niitä ostoksiansa vuottelee, Jaska parkasi.
- Paskat! Annat odottaa. Ei kai se Elli ole Kitulaista pistänyt tohvelin alle. Sepä pitää miehen olla siellä missä haluaa, Reeta hihkasi ja vilkaisi tielle päin. - No voihan räkä. Nyt taitaa tulla tungosta. Sillä on Kärhämäi- sellä tilattu aika. Paavo joutuu nyt odottelemaan vuoroaan. Se on opettaja täsmällinen ja tärkeä asiakas.
- Ei minulla suurempia paineita ole. Haitat
on melko pienet jos jääkin väliin. Kitulainen pitää huolehtia nyt lepäämään. Saatanpa minä hakea Ellille ne ostokset. Itsekin olin menemässä kirkolle.
- Se olisikin kaverin teko. Voisithan sinä ottaa palkkion luonnossa. Vaikka onhan sinulla niitä ennakoita.
- Katsotaan nyt. Vaan nousehan ylös, ennen kuin opettaja ehtii näkemään sinun alennustilan. Sillä kun on kovasti korkeakäsitys Kitulaisen kulttuuriteoista.
Jaska kompuroi jaloilleen ja ryhdistäytyi. Paavo oli nostanut jo mopon jalustalleen. Mopoon nojaillen Jaska pysyi hyvin huojumatta.
Kärhämäinen tuli lähemmäksi ja yllättynyt hymy valaisi hänen laihat poskensa:
- Hyvää päivää! Täällähän tapaakin kunnan kulttuuriväkeä aivan yllättäen.
- Päivää opettajalle! Paavo sanoi jämäkällä äänellään. - Sehän on ilmoja pidellyt. Mitenkäs se opettaja on kesälomaansa saanut kulutetuksi.
- Niin kuin Perälän isäntä tietää opettajan kesä on hyvinkin raskas. Pitää kerätä opetusmateriaalia pitkän talven tarpeisiin. Lisäksi kulttuurinsarka vaatii kyntäjää. Onneksi meillä on Kitulan isäntä. Jumalanlahja omalle kylälle. Elli- rouva myös osallistuu.
Jaskalla ei ollut sana nyt oikein hallussa. Housun persusta tuntui painavalta ja haju oli hirvittävä. Paavo koitti kuumeisesti keksiä keinoa miten saisi opettajan menemään sisälle.
- Tuota se Reeta-rouva puhui jostain ajasta jonka opettaja on varannut. Hän menikin valmistumaan.
- Aivan oikein. Reeta-rouva lupautui hieromaan minun pakottavia hartioita. Toivottavasti saan siitä apua. Minä lähdenkin sisätiloihin. Hyvää päivänjatkoa vaan teille. Tavataan taas kun alamme jälleen valmistella kulttuu- ritapahtumaa. Innostus on valtavaa.
(jat)