Sivut

maanantai 14. tammikuuta 2019

RUNO

RAKASTUNUT MUMMO.
Niin minä olen rakastunut
ett´en tiedä miten oisin,
päättää en osaa mitä söisin
vaiko vain vettä joisin?
-
En minä näe en minä kuule
mietin vain mieluistani,
kun sinut eilen taas tapasin
se minut sekaisin pani.
-
En minä tarvitse ollenkaan
nyt ruokaa enkä vettä,
kun minä kultaani aattelen
niin saan siitä virkistettä.
-
Kohta mä taasen kohdata saan
sen ikioman rakkaan,
kohta hän varmaan kosiikin,
sitten kapiokirstuni pakkaan.
-
Häät ovat sitten komeat.
komeammat kuin kellään muulla.
ja avoautolla kirkkoon mennään
saa sataa taikka tuulla.
-
Onhan se kovin kummallista
kuinka hitaasti aika mataa,
kun kultakin on niin kaukana,
kilometrejä toistasataa.
-
Mitenhän saisin kulumaan
nämä kymmenen minuuttia
pitäisköhän panna kahvi kiehuun
ja lasihin konjakkia.
-
Sieltähän viimein kultani tulee
kyllä pitää sen komee olla,
yhtään ei haittaa jos on kalju pää
ja hopeaa ohimolla.
-
En minä häntä vaihtaisi,
edes suureen raha säkkiin.
Kunhansaan sen omaksi
ketjuun panen ja pistän häkkiin.
-
Niin saan sen pitää omanani
elämäni loppuun asti.
sen pidän varan ettei karkaa,
pitää vartioida hanakasti.
Oiva Pennanen.

Ei kommentteja: