LOMA -16.
Yö oli jo pitkällä kun Sirpa heräsi. Hän tunsi itsensä virkeäksi ja levänneeksi. Hän katsoi Heikkiä vierellään. Kummastuksekseen hän huomasi, kun Heikin kasvoilla
helmeili hikipisarat ja hampaat narskahteli, kun Heikki puri hammasta.
- Hei kulta! Herää mikä sinua vaivaa, olet aivan vauhkona?
- Heikki avasi silmänsä. Sitten hän muisti tilanteen missä oltiin. Hän loi Sirpaan tuskaisan katseen ja ähkäisi:
- Perkele! Tiedätkö sinä missä jamassa nyt ollaan? Tilanne on todella paha. En haluaisi sinua pelotella, mutta et varmaan ole täysin selvillä siitä, mitä meille voi nyt tapahtua?
- No, mitä nyt taas? Joko alat pelkäämään sitä keskusjohtoasi täälläkin, valvonnan ulkopuolella? Etkö missään pääse siitä eroon?
- Voi Sirpa, sinäkö et tiedä? Katsos, jos lopputarkastuksessa havaitaan, että munasolu on hedelmöittynyt, siitä seuraa varma rangaistus. Meillä on vielä se varoitus alla! Sirpa! minua pelottaa.
- Ennakkoon ei kannata mitään pelätä. Nyt ollaan lomalla ja nautitaan. Lähdetään sinne saunaan. Ja ollaankin kauan.
- Osaisinpa minäkin ottaa yhtä keveästi, mutta luulen tämä on meidän viimeinen loma".
- Jos on niin olkoon. Parempi olla kuollut kuin rillutella autossa sinne ja tänne. Tai sitten kotona ainaisen kontrollin alla. Mutta täällä ollaan ja hurjastellaan niin kauan kuin energiaa riittää? Tehdäänkö niin rakkaani?
- Taidat olla oikeassa. Samahan näille! Eihän tätä kauan kestä, ennen kuin Uusi Ihminen on "valmis". Silloin viimeistään meidät tuhotaan. Tule rakas, tehdään se taas!"
Oli viides päivä kun he olivat Hiljaisuudessa. He olivat tehneet kaikkea sitä, mikä muualla oli kiellettyä. He olivat "syöneet", rakastelleet ja hullutelleet mielin määrin. Nyt oli kuitenkin tullut totuudenhetki.
Kummallakin kasetissa oli viimeinen tabu jäljellä. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä autolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti