LOMA. -12.
Ohjeissa oli neuvoja sisään menossa noudatettavasta menetelmästä ynnä muuta tärkeää. Lopuksi tuli suurin vihrein kirjaimin vilkkuvat sanat HYVÄÄ LOMAA!!!
- Ihanaa, vihdoinkin, pääsi Sirpalta kun auton kattokuomu alkoi hitaasti avautua. - Onhan sinulla tunnistin mukana, että pääsemme viikon päästä
sisälle?
- Pitäisi olla, eilen sen jo ripustin kaulaani, Heikki sanoi, varmistaen asian käden liikkeellä.
Kuomu oli auki ja osa auton lattiaa, jolla he seisovat, alkoi hitaasti laskeutua alaspäin. Muutamia ihmisiä liikkui liukuvalla kadulla, osan mennessä Hiljaisuuden portista sisälle, osan tullessa ulos. Kun hissi oli laskenut heidät alas, se palasi yläasentoon ja kuomu liukui takaisin kiinni.
Heikki varmisti vielä paikan numeron 69, ja pani sen muistiinsa. Sitten he astuivat liikkuvalle katuosalle ja Hiljaisuuden portti alkoi lähetä.
***
He saapuivat Hiljaisuuden portille. Portin lähellä on pitkä rivi koppeja, joissa ei ollut muuta kuin peliautomaatin näköinen laite, jossa oli vain yksikädenmentävä reikä. Heikki menee kojeen luo ja työntää kätensä reikään. Koje tutki DNA:an, ja sormenjäljet, sitten vertasi käyntihistoriaan, onko jo
vuosi edellisestä käynnistä.
Kohta alkoi vihreä lamppu vilkkua ja kone antoi metallisen kortin, jonkaHeikki otti käteensä. Sirpa teki saman seremonia ja hänkin sai samanlaisen muovikortin.
Kortit saatuaan he menivät portille, joka oli vierivieressä olevia, ikään kuin metrinläpimitaltaan olevia putkia. He työnsivät kortit viereisten
putkien tunnistimeen, kohta putket pyörähti ja paljasti aukon, josta voi astua putken sisään.
Nyt seurasikin perusteellinen läpivalaisu. Ja kun kummaltakaan ei löytynyt mitään kiellettyä, putki pyörähti jälleen, ja heidän edessään oli laaja tori Hiljaisuuden kaupungissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti