LOMA. 17.
Sitä ennen he kuitenkin halailivat ja hyväilivät toisiaan, vuosi pitäisi olla taas erillään.
Paluu sujui samaan tapaan kuin Hiljaisuuteen tultaessa, nyt vain käänteisessä järjestyksessä. Portin "putkessa" tarkastus oli perusteellinen, se kesti useita minuutteja. Sitten putki kuitenkin pyörähti ja he saattoivat
astua liukuvan kadun - pois vierivälle osalle. Kortit heidän oli pitänyt luovuttaa tarkastuksessa pois.
Heikki muisti hyvin, että paikalla 69 oli heidän autonsa. Eikä hänen tarvinnut muuta kuin painaa tunnistimen nappia, kun mahtavan korkean auton kuomu aukeni ja hissi alkoi laskeutua.
He nousivat hissiin joka alkoi hitaasti kohota ja sitten he olivatkin tutussa ympäristössä. Ympäristössä , jossa he niin kauan aikaansa viettäneet.
Kun kattokuomu oli paikallaan, Sirpa istuutui vuode-tuoliinsa ja sanoi unelmoivalla äänellä:
- Oli se ihanaa taasen, niin kauan kuin se kesti. Nyt ovat energiat kaikki paljonko sinulla on jäljellä? Milloin automaatti antaa, normaalin, uuden annoksen?
Heikki oli häärännyt näytön kimpussa koko ajan. Hän ei kiinnittänyt mitään huomiota, Sirpan jutusteluun, nyt oli tilanne sellainen, jota hän oli pelännyt.
Hän mietti miten sen Sirpalle sanoisi. Sitten päätti: turha kiertely vain pahentaisi tilannetta. Täytyi ottaa tilanne sellaisena kuin se oli.
- Kuule Sirpa! Se pahin tapahtui! Tarkastus on osoittanut, että munasolu on hedelmöittynyt, olet siis raskaana. Tämähän on keskusjohdon mielestä pahin rikos jonka voi tehdä. Sen seurauksena on energian katkaisu. Sen tiedät, mihin se taas johtaa, meillä kun on se varoituskin?
- Se on häivyttäminen? Niinkö?
- Sehän se on! Turha sitä on kaunistella.
- Oletko yrittänyt energiaa? Jos se kone antaisi kuitenkin? Täytyyhän sen antaa!
- Olen yrittänyt, mutta ruutuun tuli vain, että energia katkaistu.
- Paljonko sinulla on jäljellä? Minulla on seitsemänkymmentä viivaa. Yksi kellonkierros ja siinä se sitten on. Mutta en sure, melkeinhän jo menin viikko sitten. Se on vain pelkkä nukahtaminen.jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti