KALAMIEHIÄ

Pojat pienoiset, poloiset,
poliittiset sirkuspellet
virveleillänsä kalasti.
Suurten saalismiesten elkein
heitti onkea syvälle,
mutta eipä nappaa saalis!
Muuan sintti vain vasussa,
kuorre muuan koppasessa.
Esko tuon sanoiksi virkki:
-Syötit heikot on minulla
onkijalla oottavalla.
Eipä näykkää ei purase
kala suuri koukkuhuni!
Tässä Valtoihin haluan,
onget ostan mahtavammat,
paremmat kamat kokoan,
vieheet kauniit suunnittelen!
-Lähde kuomalle kamuksi
matkustellaan merten taakse,
tullaan ongelle takaisin
vuoden päästä koittamahan,
joko taimen on luvassa,
arvosaalis pyydyksessä.
Kalat kasvavat kovasti
meidän poissa ollessamme!
Ilkka vienosti vikisi:
-Voisin kyllä lähteäkkin
syötit noutamaan paremmat,
mutta on niin surkeasti
minun ressukan asiat.
Naiset hylkäävät häjysti,
muutenkin on murheellista!
Mulla rankkaa on kotona
ankara on Sauli-veli,
siltä kuitenkin yritän
saada vieheet viehkeämmät.
Vielä varmasti koetan
harjoitella ankarasti.
Sitten ongitaan yhessä ,
sinun jälleen saapuessa.
Kului vuosi verkallensa,
kalamiehet taas tapasi.
Suurin toivein siimojensa
sotkuja näin oikoilivat.
Sanoi Esko jo sanasen:
- Nyt on taimenet varattu,
suuri saalis katsasteltu,
ylös nostetaan äkisti
Onhan saalis kelvollinen?
Istui onkijat uhoten
johan nappas taimen kiinni,
mutta rimpuili pirusti,
sätkytteli säälimättä.
Ilkka kohta jo tajusi
kala ei oo saatavissa.
Esko varmana hymyili
nyt on saalis nousemassa,
kunhan tuumailen vähäsen
miten saan tuon nostettua,
kalan suuren ja komean,
vesihirmun kunnollisen.
Esko säikähti kovasti
oli tullut rinnallensa,
kalamies tosi pätevä
hyvät syötit ongessansa.
Kala sylkäisi satimet,
perhot poissa oksenteli,
nappas Pentiltä paremmat
maittavammat houkutukset.
Tuli Tarjakin joelle
Pentin kanssa keskusteli,
Eskoa vähän tönäisi,
sanoillansa suututteli.
Otti ongenkin pojalta,
kalavehkeet katkeralta,
ettei onkisi luvatta,
vesistöillä kielletyillä!
30.11.2001.op