KOPRA--12.

- Paperiveitsi? Varmaan jokin muistolahjaksi tarkoitettu ja vielä noin pitkäteräinen. Ja hintalappukin vielä mukana. Ilmankos on yksi pisto riittänyt. Noin ohut terä painuu kyllä kuin tikari juustoon. Jaahas! Nyt on koossa murtoväline ja murha-ase, sekä ruumis, enää puuttuu murhaaja. Etsihän löytyykö tupakan tumppeja tai tulitikunpätkiä, nenäliinoja, hanskoja tai mitä tahansa jota voi ihmiseltä pudota. Ole tarkkana... Laakso! Joko sait ruumisauton?
-Ei täällä Pikkulassa ole hautaustoimistoa. Soitin Turhalaan niin sieltä tulee, mutta se vie aikansa. Huimassa kyllä on ruumisauto, vaan tuntui olevan keikalla. Mutta samapa se taitaa Putsarille olla minkälaisilla rattailla viimeisen matkan tekee. Varmaan Putsari pitää kaupunkiin viedä kuolemansyyn selvittämiseksi? Laakso kysyi ja näppäili kännykkäänsä.
- Niinhän se täytyy. Vaikka sen kyllä näkee mikä kuoleman aiheutti. Lakipykälät pitää kuitenkin täyttää. Laakso sinä myös alat kartoittamaan tilannetta. Pieninkin johtolanka on nyt otettava talteen, Kopra sanoi ja poistui paikalta.
Ruha ryömi lattialla keräten pienetkin roskat muovipussiin. Laakso lähti Pullin opastuksella ruhjottujen kassakoneiden luo. Laaksolla pääsi kirous kun näki tärvellyt kassakoneet. Hän kyseli kauppiaalta onko tietoa minkä verran koneissa oli rahaa.
- Kyllä meillä on joka ilta ovien sulkeuduttua tapana panna setelirahat kassakaappiin. Jonkin verran ehkä...? kolikkorahaa koneissa oli, kauppias kertoi ja sormeili hermostuneena kassakoneen kappaleita.
- Hyvä palataan kuulusteluihin sitten kunhan kaikki tarpeellinen on saatu talteen. Laakso tunsi oman tärkeytensä. Hän kuvitteli olevansa suuri tutkija jonka ansiosta ratkeaa kinkkisinkin juttu.
***
Valjut elokuisen auringon ensisäteet nousivat esiin kuusikon takaa. Ilkikurisimmat säteistä heijastivat sateenkaarenvärejä puidenoksilla olevissa vesipisaroissa. Rohkeimmat kurkkivat pienen punaisen talon ikkunasta sisälle tavoittaen lapselta näyttävän pojan. Pojan unessa olevat kasvot olivat laihat ja likaiset. Pari jalkapuoli tuolia ja pyöreä pöytä oli ikkunan alla. Pöydällä muutamia kaljapulloja jotka kielivät talossa vietetyistä orgioista.
Yhä suurempia ja kirkkaampia sädekimppuja murtautui tummuneiden ruutujen läpi. Koko tienoo kylpi syyskesän kirkkaassa valossa.
Taivas oli kirkkaan sininen. Luonto varmaan veti henkeään. Yöllinen irrottelu kuin oli vaatinut jokaisen ylimääräisen voimanrippusen. Ehkä luonto nyt hyvitti yöllisen myrskyn aikaansaamia vahinkoja. Kaatuneita puita ja rikkoutuneita rakennuksia kun näkyi siellä ja täällä.
jat.