Sivut

tiistai 20. maaliskuuta 2018

RUNO.

HAAVEMAAHAN.
Tartu käteeni, yhdessä lähdetään ,
sinne missä on haaveittenmaa.
Sinne saavat sellaiset vaeltaa,
jotka kaipaavat unelmaa.
Siten voisimme irrota arjesta pois,
niin ihanaa meillä, siellä kahdella ois .
-
Tule ystävä, yhdessä nousemme,
me unelmain utuiseen laivaan.
Näämme yllämme poutapilviä vain,
ja kirkkaan , sinisen taivaan.
Laivan mastot on kultaa ja hopeaa,
sekä purjeet kirkkainta purppuraa.
-
Me saavumme satamaan onnenmaan,
käsikädessä kuljemme rantaan.
Kukat huumaten saarella tuoksuaa,
kahdet jäljet jää saaren santaan.
Satakielet pensaissa saaren soi,
ihanampaa ei muualla olla voi.
-
On saarella lämmin ja utuiseen,
usvaverhoon tienoo peittyy.
Niin lempeinä säteet auringon,
meitä hellien , päällemme heittyy.
Vain me kaksi yhdessä tiedämme sen,
oomme varmaan porteilla rakkauden.
-
Katsot minua, silmäsi loistavat,
hymyillen sinun huulesi kuiskaa.
-Tästä portista vain harvat käydä saa,
jos siitä käy, sen aina muistaa.
Portin avaamme, sisälle kulkumme käy,
on kaikki nyt unelmaa, ei varjoja näy.
O.P.

Ei kommentteja: