KOPRA-2

- Mutta nyt paskiainen saisi kokea ketä oli vähätellyt, Simo mutisi ja potkaisi vihoissaan jalkoihin sattunutta öljyastiaa.
Alkoi olla keskiyön tunnit meneillään. Kuin varjo, luikahti Simo suojapaikasta toiseen. Hänen laiha ja pieni vartalonsa vapisi jännityksestä.
Paljonhan hän oli harjoitellut murtautumista ja kaikenlaisia kikkoja. Mutta jännitys meinasi haitata keskittymistä. Olisipa tupakka, Simo ajatteli. Mutta olihan hän nähnyt televisiosarjoista, että sellaista riskiä piti välttää. Tupakan-natsat ja tulitikut olivat usein tärkeimpiä johtolankoja. Niinpä Simo oli ajatellut, että oli aikamoinen turvallisuusriski jos ottaisi tupakat mukaan.
Simo puristi puseron alla kainalossa olevaa sorkkarautaa. Sen hän oli käynyt vohkimassa läheiseltä talonpurkutyömaalta.
Kaupalla käydessään hän oli pannut merkille, että takaovenlukko ei ollut kovin vakuuttava. Mitään hälytyslaitteita tai valvontakameroita ei ollut. Siitä hän oli varma. Hän oli asian moneen kertaan tutkinut ja varmistanut. Senkin hän tiesi, että poliisi oli jossakin viidenkymmenen kilometrin päässä Turhalassa. Kauppiaskaan ei itse asunut aivan lähellä. Hänen omakotitalonsa oli toisella puolen kirkonkylää.
Simon sydän hakkasi, että se jyskytys tuntui kylkiluita vasten. Nyt oli ovi jo aivan lähellä. Kaukaa hohtava katulamppu heijasti aivan aavistuksen verran valoa. Musta ovi erottui vaaleasta seinästä tummempana suorakaiteena.
Simo saavutti oven. Hän seisahtui ja kuunteli. Koirat olivat lakanneet haukkumasta. Jossain kaukaa valtatieltä kuului rekan voimakkaan moottorin ääni. Nyt käynnistyisi Simon ensimmäinen keikka. Simon kasvoilla viipyi tiukka irvistys.
Simo sovitti sorkkaraudan litteän pään oven ja karmin väliin. Taasen hän pysähtyi kuuntelemaan. Ei kuulunut mitään ylimääräistä. Simo painoi sorkkaraudan koukkupäätä syrjään. Natisten vanha karmi antoi periksi. Taas hän kuunteli. Sitten hän painalsi koko hintelän vartalonsa painolla rautaa vasten. Napsahtaen lukon kieli lipsahti pesästään.
Simon nenään lehahti moninainen eläintenrehujen ja kemikalioiden tuoksujen kirjo. Tuttu ja turvallinen. Hän tunsi, että oli ottanut kaiken huomioon.
jat.