KOHTALO KOITTELEE
-rakastan elämää-
Hetken vaan kestää saa
ihmisen elo huolia vailla
lapsuus kun on jäänyt taa
vaellat upottavilla mailla
Kohtalo koittelee
se sulle harvoin ruusuja antaa
kohtalo koittelee
joskus vain kultatuolissa kantaa.
***
Joskus vaan onnen saa
sitten se luotasi kauas vierii
yksin saa vaeltaa
kyyneleet joskus silmistä kierii
Kohtalo koittelee
harvoin auringonpaistetta antaa
kohtalo koittelee
pilvet tummentavat taivaanrantaa.
***
Hetken vaan saa vaeltaa
kun jo askeleet alkavat painaa
sitten kun ilta saa
huomaat - elämä olikin lainaa
Kohtalo koittelee
viimein rauhaisa lepo jo koittaa
Kohtalo koittelee
hempeät tuulet soittaa
***
Kohtalo koittelee
viimein rauhaisa lepo jo koittaa
kohtalo koittelee
hempeät tuulet vapautta soittaa.
Ö.P.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti