KOPRA---7

Silloin kolahti myymälän puolella ja synkän-näköinen naama ilmestyi oviaukkoon. Miehen käsi oli koholla ja siinä kimalteli ohut-teräinen paperiveitsi. Veitsi oli varmaankin kaupan hyllystä vohkittu.
Putsari pyörähti ovea kohti ja kalpeni. Synkeäkasvoisen käsi heilahti. Putsarin kasvoille valahti hämmästynyt ilme. Putsari kaatui Simoa kohti ja punainen veri tahrasi Simon anorakin hihan. Putsari oli jo kuollut ennen kuin hän kaatui lattialle.
Pakokauhu iski Simoon. Hän ryntäsi synkkäilmeisenmiehen ohi ulko-ovelle ja katosi kirkonkylän hämäriin varjoihin. Viimeksi tullut katsoi viisaimmaksi häipyä myös paikalta hyvän sään aikana.
***
Nimismies Kopra istui virkahuoneessaan pöydän takana. Hän selasi haluttomasti papereitaan. Jotenkin tuntui turhauttavalta... Ei tapahtunut juuri mitään. Kolmen pitäjän nimismiespiiri oli niin rauhallinen ja lainkuuliainen, että turhaan täällä poliisia ylläpidettiin. Säästyisi pitkä penni, jos koko piiri lakkautettaisiin tai ainakin yhdistettäisiin suurempaan kokonaisuuteen, hän ajatteli ironisesti ja kaivoi pastillin suuhunsa..
Konstaapelit Laakso ja Ruha saapuvat juuri keikalta. Turhan panttina nuokin. Päivästä päivään hupiajelua pitkin raitteja. Kirjoittaisivat edes sakkoja. Olisi jotain hyötyä, Kopra ajatteli myrkyllisesti. - Sattuisi edes murha, saisivat äijät vähän liikettä. Tuskin tämän ajatuksen käsittely hänen aivoissaan ehti tulla täysin valmiiksi kun puhelin soi.
Kun hän kuunteli puhelimen tiedotusta hänen ilmeensä kiristyi. Ja äskeinen ajatus alkoi kammottaa häntä. Hän murahti muutaman kerran puhelimeen ja sanoi lopuksi:
- Lähdemme heti! Älkää koskeko mihinkään!
Hän pani kuulokkeen paikoilleen kammeten samalla itseään pystyasentoon. Eihän se aivan helppoa ollut toistasataa kiloa painavalle miehelle. Mutta kuitenkin se onnistui. Hän otti pikkutakin tuolin selkänojalta ja pikkuisen vaappuen puolelta toiselle hän lähti konstaapelien huoneeseen.
jat.