KYTTÄ-108

Pirjo Pollari tunsi jännityksen yhäkin vaan nousevan, kun hän ensimmäisenä saapui pubiin sisälle. Asetelma oli juuri sama. Rotta pelasi naisten kanssa ja turvamiehet taustalla olivat valppaina. Heille oli ilmeisestikin yllätys, että poliisit palasivat.
Konstaapeli Pollari suuntasi askeleet baaritiskiä kohti, eikä vilkaissutkaan konnia.
Suvela lähti lähes suoraan seuruetta kohti. Harvat asiakkaat seurasivat mitä poliisit aikoi. Siitosen suunta oli suoraan Rotan pöytää kohti!
Konnat vilkuilivat vuoroin Pollaria ja vuoroin Suvelaa kohti, myös Siitonen sai huomiota osakseen.
Suvela otti aseen esiin ja sanoi:- Poliisi! Kädet ylös.
Toisen konnan käsi heilahti nopeasti taskua kohti, mutta Suvelan ase puhui heti sellaista kieltä jota kovinkin konna tajuaa.
Salissa naiset kirkuivat ja käteen haavoittunut konna, voihki ja piteli kättään. Punainen veri alkoi värjätä takin vaaleaa pintaa.
Toinen konnista, yritti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja aikoi paeta tilanteesta. Pollari laukaisi aseensa niitaten miehen kesken askeleen. Toinen nosti kätensä korkeammalle.
Päihtynyt Rotta alkoi huitoa käsillään sekä koetti nousta tuoliltaan pystyyn. Naiset kirkuivat, metakka oli kova.
- Nostellaanpa ne räpylät kattoa kohti. Nyt turvat tukkoon! Siitonen sanoi jämerästi.
- Mistä syystä rauhallisia ihmisiä häiritsette, kesken illanviettoa, Rotta vikisi.
- Sen saat aikanaan tietää. Pannanpas nämä valtion kihlat, ettei tule mieleen sopimattomia suunnitelmia.
Vahdeille oli myös pantu käsiraudat, Pollarin ampuma laukaus oli vain satuttanut konnan itsetuntoa. Konna kalpeana vaan vapisi.
Ylikonstaapeli Suvela otti johdon paikalla.
- No niin, se sujui hienosti. Naiset saavat vapaasti mennä kotiinsa, mutta näille kolmelle meillä on varattuna koppi jossa on ikkunat vahvistettu kalterein. Aletaan marssia tuonne
autolle. On turhaa yrittää temppuja, varmasti paukahtaa.
***
Myöhemmin Suvelan kertoessa tapahtumia asemalla, minun arvostukseni nousi häntä kohtaan rajusti: - Melkoinen ämmä!